Viime blogissa kerroin siitä mun kädestä, no kävin sit siellä sairaanhoitajalla joka heti ensimmäisenä kysy "haluuksä saikkuu?". Öö.. En halua, vaan haluun tietää et mikä mun kädessäni on vikana. No sit aika kahdelta lääkärille, ja mitäs sieltä löyty ? Koko kämmenselkä täynnä hiusmurtumia, ja käsi paketissa "ainakin viikon, mieluiten kaks". No mä pidin sitä melkein viikon, eiks se riitä?
Kävin siel kallonkutistajalla, sain kerrankin kertoo aivan kaiken, ja sain kuulla ammatti-ihmiseltä, että se en ole minä, joka on hullu. Se helpotti oikeestikki.
No sit menin viikonlopuks tampereelle, ja sunnuntaina kun palasin takasin poriin ni melkein liukastuin. Maanantaina sit ku olin kävelemässä töihin, ni ihan puskista tuntu eka sellai muljahdus selässä, ja sen jälkeen tuntu kamala kipu polvessa asti. No ei muutakun lääkäriaikaa taas varailemaan, ja sain kun sainkin sen kahdeksi. Vaik kyseessä olikin päivystysaika, ni en joutunu mitenkää hirveen kauaa odottelemaan. Saikkua tuli sitten loppuvuodeks. Eli Tammikuun ekan viikonlopun jälkeen vasta pääsen töihin takasin.
Tulin sitten torstaina (18.12.2014) tampereelle, koska paikallaan istuminen ei oo se mun juttu, ja ois kotona pää hajonnu jos oisin yksin siel istunu. Taino missään vaiheessahan mä en ois joutunu olemaan yksin, mut tää on ihan hyvää treenii tulla tampereelle, kattoo millai me pärjätään saman katon alla. Muutenkin oli suunitelmissa tulla 23.12. tänne.
Meiän pikku punton akku ei tykkää talvesta. Sunnuntaina Jasu oli lähtemässä töihin, mut puntsu ei ollu ihan samaa mieltä asiasta, ja tyhjens akun. Kyl se sit pääs töihin, mut ei puntolla. Aamulla Jasu latas akun ja se toimi sit taas sen jälkeen.
Ja sit tuli se jouluaatto ! Oltiin tässä lähdössä Jasun äitin luokse syömään, ni ei.. Puntsu oli meille taas vihanen, eikä lähteny käyntiin. Meiät tultii sit hakemaan. Hyvät oli jouluruuat. Ja sit ku tuli puhetta siit, et pitäis seuraavana päivänä päästä vantaalle, ni Jasun äiti anto meille oman autonsa käyttöön. Sit avattiin lahjat, mäki sain paketin. Ihan helvetin ihanan puman hupparin ! Eikä Jasun pikkusisko sit syönykkää mua ihan elävältä, vaik sitä pelkäsinki ihan hulluna.
Sit tuli tää mun kauan odotettu joulupäivä! Lähettiin vähää ennen yhtätoista ajelemaan. Ensimmäisenä mentiin pappaa ja Lyydiaa moikkaamaan. Oli niiin hienoo nähä pappa hyvässä kunnossa! Joo, oli se viime joulunakin hyvässä kunnossa, mut nyt siitä ei enää millään uskois että se on joskus sairastanu syöpää. Istuskeltii siinä vajaat pari tuntii, kunnes jatkettiin matkaa äipän luokse. Ja ei, ei todellakaan lähdetty papalta tyhjin käsin ! 750g suklaat ja 350g lakuja. Napattiin Irkku vanhalt ossult kyytii ja ajettii himaa. Tapaamisesta mul ei oikeestikkaa oo mitään kerrotaavaa, muutakun et oli tosi ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa. Ja se kun äiti sano meille "tulkaa käymää toistekki", mulle tuli niiin hyvä mieli siitä.
Yleisesti ottaen; tää 1,5 viikkoo on ollu mukavaa aikaa! Tottakai mun täytyy jossain kohti haastaa riitaa, mutta mutta.. Eikai, ei me olla edes ton mun pallopääni kanssa paljoa tapeltu. Koht on uusivuosi, ja mä saan ihan luvan kanssa ottaa alkoholia ! Olé !
~ VIIVIFANNY
lauantai 27. joulukuuta 2014
tiistai 9. joulukuuta 2014
- Vaik nyt mennääki vastatuuleen, nii tiiän et parempia päivä tulee
Mun on täs näin nyt viikon verran ollu tosi vaikeeta. Oon itkeny lähes päivittäin, ja siis ei mitään muutamaa kyyneltä kerrallaan vaan siis oikeesti monta tuntia. Itkeny ja miettiny et mä en jaksa enää. Mä en pysty, mä en voi. Jos vaan lopettais tän kaiken tähän? Mä oon inhonnu itteeni ylikaiken. Mä oon vihannu kaikkia. Mun on tehny mieli huutaa vaan kaikille "painukaa vittuun, antakaa mun olla". Mä en oo pitkään aikaan ollu näin pohjalla mun mielialojen kanssa. Se millai ne on vaihdellu. Mä oon joka aamu pelänny et mä sekoon lopullisesti sen päivän aikana.
Pidin viime viikolla töistä kaks päivää vapaata. Torstaina palasin töihin, tosin matkalla mietin et oonko mä viel valmis menee takasin? Ahdisti liikaa. Mut päätin kokeilla, ja pystyin torstaina olemaan koko päivän ja kaks tuntia ylimääräistä, et saan ne kaks vapaata korvattua. Siellä puhuin pajan ohjaajien kanssa, ja ne lupas hommata mulle ajan nuorten vastaanotolta. Ja ne teki sen. Oon saanu avautuu siel niin paljon ku oon halunnu.
Perjantaina oli jo parempi päivä, tiesin et pääsen mun rakkaan mieheni luokse, ja että Irkku tulee tampereelle. Ja meil oli tosi kivaa. Ja mä olin niin onnellinen. Samoin lauantaina. Mut sit sunnuntai.. Se todellisuus et mä lähen takas poriin, Jasu jää tampereelle ja Irkku lähtee stadii. Yht'äkkii joku istu mun rintani päällä, ja mulla ei kulkenu enää henki kunnolla. Menin Jasun luokse makkariin ja itkin. Se helpotti. Mut illalla, olin kävelemässä kotiin linkkarilta. Sain puhelun jossa sain kuulla että oon epäluotettava ihminen. Ilta meniki sit taas aikalailla itkiessä. Veeran kanssa sain puhuttua puhelimessa, ja se sai mulle paremman olon.
Maanantai. Koko päivän mä odotan että mä saan jotain selvyyttä eiliseen puheluun. Kerran töissä purskahdin itkuun. Mulla ois ollu kolmeen asti päivä, mut yhdeltä alko olee jo semmonen olo, et aloin taas nieleskelemään kyyneleitä. Nieleskelin niitä tunnin, ja sit totesin työkavereille: "jos joku kysyy, ni mä lähin himaa.". Soitin Veeralle ja purskahdin taas itkuun. Sit sain tän puhelun missä jo selviteltiin vähän tätä asiaa. Sit olikin jo jälkihuoltotapaaminen. Ja ilta meni sit taas miten meni. Suht hyvin joo.
Tiistai. Heräsin ajoissa, kaikki oli hyvin. Mut ku astuin ulko-ovesta pihalle, mua alko taas ahdistaa. Meinasin laittaa viestiä että en oo tulossa tänään, kunnes muistin ettei se ahdistus lähde sillä, että jään kotiin makaamaan. Menin töihin ja päivä meni hyvin. Sain sen nuorten vastaanotto ajan, sain soitettuu kelalle, kädestä sairaanhoitoajan ja maanantaina sit soitellaan selästä lääkäriaikaa. Siis sain paljon aikaseks työpäivän aikana. Ja olin myös loppuun asti. Hyvän tuulisena lähin takas kotiin, kunnes kotimatkalla mun puhelin vaihteeks lakkas toimimasta, ja aloin sen takia itkemään. Pääsin kotiin ja hetken aikaa oli ihan hyvä olo, kunnes taas. Aivan kamala ahdistuskohtaus. Soitin Irkulle ja itkin, se sai mut paremmalle tuulelle, mut sit taas hetken päästä.. Mä en enää itkeny, mut inhosin itteeni. Olin maailman paskin tyttöystävä, maailman paskin ystävä ja maailman paskin sisko. Mä oisin halunnu itkee, mut mä en pystyny, mua ahdisti liikaa. Ja sit.. Mä en tuntenu enää mitää. Mä säikähdin ja olin ihan varma, et nyt mä oon seonnu lopullisesti. Soitin Veeralle ja puhuin sen kanssa. Sit tekstasin Jasun kanssa.
Ja joo, tässä syy miks mä oon menossa huomenna sairaanhoitajan vastaanotolle. En tiiä et kui normaalii se on et mun pikkurilli jäätyy vähä väliä iha hullusti? No se selvii sit huomenna.
Huomenna, huomenna on se parempi päivä !
~ VIIVIFANNY
Pidin viime viikolla töistä kaks päivää vapaata. Torstaina palasin töihin, tosin matkalla mietin et oonko mä viel valmis menee takasin? Ahdisti liikaa. Mut päätin kokeilla, ja pystyin torstaina olemaan koko päivän ja kaks tuntia ylimääräistä, et saan ne kaks vapaata korvattua. Siellä puhuin pajan ohjaajien kanssa, ja ne lupas hommata mulle ajan nuorten vastaanotolta. Ja ne teki sen. Oon saanu avautuu siel niin paljon ku oon halunnu.
Perjantaina oli jo parempi päivä, tiesin et pääsen mun rakkaan mieheni luokse, ja että Irkku tulee tampereelle. Ja meil oli tosi kivaa. Ja mä olin niin onnellinen. Samoin lauantaina. Mut sit sunnuntai.. Se todellisuus et mä lähen takas poriin, Jasu jää tampereelle ja Irkku lähtee stadii. Yht'äkkii joku istu mun rintani päällä, ja mulla ei kulkenu enää henki kunnolla. Menin Jasun luokse makkariin ja itkin. Se helpotti. Mut illalla, olin kävelemässä kotiin linkkarilta. Sain puhelun jossa sain kuulla että oon epäluotettava ihminen. Ilta meniki sit taas aikalailla itkiessä. Veeran kanssa sain puhuttua puhelimessa, ja se sai mulle paremman olon.
Maanantai. Koko päivän mä odotan että mä saan jotain selvyyttä eiliseen puheluun. Kerran töissä purskahdin itkuun. Mulla ois ollu kolmeen asti päivä, mut yhdeltä alko olee jo semmonen olo, et aloin taas nieleskelemään kyyneleitä. Nieleskelin niitä tunnin, ja sit totesin työkavereille: "jos joku kysyy, ni mä lähin himaa.". Soitin Veeralle ja purskahdin taas itkuun. Sit sain tän puhelun missä jo selviteltiin vähän tätä asiaa. Sit olikin jo jälkihuoltotapaaminen. Ja ilta meni sit taas miten meni. Suht hyvin joo.
Tiistai. Heräsin ajoissa, kaikki oli hyvin. Mut ku astuin ulko-ovesta pihalle, mua alko taas ahdistaa. Meinasin laittaa viestiä että en oo tulossa tänään, kunnes muistin ettei se ahdistus lähde sillä, että jään kotiin makaamaan. Menin töihin ja päivä meni hyvin. Sain sen nuorten vastaanotto ajan, sain soitettuu kelalle, kädestä sairaanhoitoajan ja maanantaina sit soitellaan selästä lääkäriaikaa. Siis sain paljon aikaseks työpäivän aikana. Ja olin myös loppuun asti. Hyvän tuulisena lähin takas kotiin, kunnes kotimatkalla mun puhelin vaihteeks lakkas toimimasta, ja aloin sen takia itkemään. Pääsin kotiin ja hetken aikaa oli ihan hyvä olo, kunnes taas. Aivan kamala ahdistuskohtaus. Soitin Irkulle ja itkin, se sai mut paremmalle tuulelle, mut sit taas hetken päästä.. Mä en enää itkeny, mut inhosin itteeni. Olin maailman paskin tyttöystävä, maailman paskin ystävä ja maailman paskin sisko. Mä oisin halunnu itkee, mut mä en pystyny, mua ahdisti liikaa. Ja sit.. Mä en tuntenu enää mitää. Mä säikähdin ja olin ihan varma, et nyt mä oon seonnu lopullisesti. Soitin Veeralle ja puhuin sen kanssa. Sit tekstasin Jasun kanssa.
Tää keskustelu sai mut taas tuntemaan itteni tärkeeks, ja hyväks ihmiseks. Mä en tiedä oikeesti, et mitä mä tekisin jos mul ei ois tota mun omaa pallopäätäni!
http://www.voice.fi/suhteet/liikuttava-kirjoitus-leviaa-netissa-koskettaa-lahes-jokaista-parisuhteessa-elavaa-naista/4/69241
Minun rakkaus !
Ja tää teinipeilipissisystävä, jumankauta akka mä rakastan sua !
Irkku <3
Yks vahvimmista tukipilareista ! Joka oikeestikki ymmärtää mua.
Mä oisin hukassa ilman näitä ihmisiä.
Huomenna, huomenna on se parempi päivä !
~ VIIVIFANNY
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
- Parasta tulevaisuudessa on se, että se tulee päivä kerrallaan
Eli tän kirjotuksen tarkoituksena ois kertoo et mitä mä haluun mun tulesaivuudelta. Tää tuli anonyymilta ask.fm sivustolla. Sinne voi sitten jatkossakin laittaa ideoita, ihan vaan sen takia kun näissä mun blogeissa edelleenkin on se kommentointi kiellettyä. ask.fm/viivifanny
Lähitulevaisuus
Mul on suhteellisen selvät sävelet mun lähitulevaisuuden kanssa. Nyt huomenna alkaa nuorten työnhakuvalmennuskurssi, mikä kestää viikon. Se on nyt lähinnä vaan semmosta ajanvietettä, etten mä ihan 24/7 lahnaa vaan mun mieheni luona. Sit sitä seuraavalla viikolla mä soitan nuorten työpajalle, kätevään ja konttuuriprojektiin, kai niistä joistain löytyy mulle työkokeilupaikka. Sit oiskin aina ma-pe porissa oleskelua, ja viikonloput tampereella. Siin on sekin hyvä puoli, että kun se mun tampereelle muuttokin on edessä, ni pystyn enemmän näkemään kavereita porissa vielä sen reilu 2kk. Ja sit onki joulu. Joulun mä vietän Jasun kanssa. Meen tampereelle varmaan 23.12.. Päiviä me ei olla vielä päätetty, mennään joko 23. tai 24. kattoo Jasun porukoita, ja sit sinä toisena päivänä mennää mun porukoitten luokse. Koska joulu. Ja sit lahnataa siihen asti et molempien pitää palata töihin. No sit on tammikuu. Tammikuussa sama, ma-pe töissä (toivottavasti) ja kavereitten kanssa. Puolessa välissä alan pakkaamaan. 31.1.2015 muutto tampereelle. 13.2.2015 muutto hervantaan. Siellä haen taas jonnekkin työkokeilupaikkaan, ja sitten ku ikä sallii ni haen aikuiskoulutuksee. Todennäkösesti pintakäsittelyyn, koska se nyt oli oikeesti se ala mistä mä tykkäsin. Ja joo, helmikuuhun mennessä ois tavoitteena röökinpolton lopettaminen, että keuhkot sit kans kestää sitä pintakäsittelyä. En mä edes tykkää mistään muusta alasta niin paljoo ku pinttiksestä. Tai no hiusalan mä voisin käydä, mut vaan oppisopimuksella, en koulunpenkillä. Mä toivottavasti saan kavereita tampereelta, ni voin niittenkin kanssa viettää aikaa. Ja onhan mulla siellä jo yks kaveri, vanha laitostoveri, jota käytiin muuten moikkaamassa eilen. Ja sit mahdollisimman paljon yritän myös porissa käydä, mut mul on sellanen aavistus että mä tuun viettämään enemmän aikaa vantaalla.
Vuoden päästä
Tästä tasan vuosi eteenpäin. Opiskelen sitä pintakäsittelyy. Oon saanu kavereit tampereelta, ja parisuhde on parasta Jasun kanssa. Mietitään jo et "Viime vuonna käytiin sun porukoilla aattona, nyt mennään sit mun porukoille aattona ja teille joulupäivänä". Aletaan ehkä jo miettimään yhteenmuuttamista, heti ku oon saanu ammatin ja työpaikan. Ja mulla on koira! Se on tyttö ja sen nimi on Naksu. Sil ei oo viel rotua päätetty, mutta on silti. Siru on jo monet kerrat ollu tampereella, ja tuntee keskustan paremmin ku omat taskunsa. Mun ei edes tartte lähtee sitä dösärille vastaan, ku se osaa sieltä ihan itse omin pikku jaloin kävellä mun luokse. Myös moni mun porilainen kaveri osaa ton saman mitä Siru. Ja kaikkien kanssa on välit edes puhelinväleissä. Edes kerran viikossa, tai kerran kuukaudessa puhuttais puhelimessa. Ja niin usein kun mahdollista ni ne kävis mun luona, ja mä niitten. Jasulla on vara-avain mun kämpilleni. Ja se ei käy siellä joka päivä. Meil on myös omaa aikaa, vaikka tiiviisti ollaankin yhdessä.
Viiden vuoden päästä
Mä oon töissä maalarina. Perus normi palkka. Asutaan Jasun kanssa saman katon alla, ollaan kihloissa ja se Naksu. Enkä mä jaksa uskoo sitä että viiden vuoden päästä kaikki on vieläkin täydellistä. Mut me ollaan silti vieläkin onnellisia. Tottakai me tapellaan, ehkä enemmän ku ikinä. Mut sit ollaanki taas ihan hullun onnellisia ku ollaan sovittu riidat. Ollaan matkusteltu jonkin verran. Tosin ei minnekkää kauheen kauas. Mä alan haaveilemaan tosissani lapsesta. Tosin Jasusta ei tiedä et onks se vielä sillon töissä, vai onko se alottanu uuden alan opiskelut. Ja nyt kun kaikki kustannukset menee puoliks, meil on varaa parempaan autoon. Se on joku BMW:n citymaasturi. Ja mullakin on ajokortti. Fiat on maksettu kokonaa, ja se on mun käyttöautona, pääsen sillä töihin jne. Ja sit meiän bemaril hoidetaa kaikki viikonloppureissut ja Jasu voi mennä sillä töihin tai kouluunsa. Tosin jos se alkaa opiskelemaan ni meil ei viel täs kohtaa oo varaa just siihen mun unelma-autoon. Eli todennäkösesti meil on kaks Fiat Puntoo pihassa. Punanen on mun. Meinasin kirjottaa tässä kohtaa että suhteellisen aktiivisesti käytäis moikkaamassa äitiä vanhainkodissa, mut oho. Eli en kirjotakkaa. Käydään suhteellisen usein vuoroin vantaalla ja vuoroin Jasun porukoilla. Mun porilaiset kaverit jaksaa pitää vieläkin muhun yhteyttä. Ja mä niihin.
Kymmene vuoden päästä
Rouva Rapatti tässä hei ! Joo ollaan menty naimisiin. Häistä en oo vielä ihan varma et onks ne ollu pienet kirkkohäät, vai sitten perus maistraatti häät. Me ollaan otettu asuntolainaa, ja meil on omakotitalo, ja se bemari viimeistää tässä kohtaa. Naksu on jo saanut uuden kaverin, ja on yhdeksän vuotias. Niil on meiän omakotitalon pihassa oma aitaus. Ja meil on samanlaiset tuulipuvut, ja käydään yhdessä lenkeillä. Jasullakin on se uus ammatti ollu jo jonkin aikaa. Ja ollaan onnellisia. Vieläkin.
Ja kyllä mä tiedän, että se totuus saattaa olla jotain ihan muuta mitä mä tohon kirjotin. Mutta niinkun alussa sanoin, niin tää on sitä, mitä mä haluaisin mun tulevaisuudelta.
~VIIVIFANNY
Lähitulevaisuus
Mul on suhteellisen selvät sävelet mun lähitulevaisuuden kanssa. Nyt huomenna alkaa nuorten työnhakuvalmennuskurssi, mikä kestää viikon. Se on nyt lähinnä vaan semmosta ajanvietettä, etten mä ihan 24/7 lahnaa vaan mun mieheni luona. Sit sitä seuraavalla viikolla mä soitan nuorten työpajalle, kätevään ja konttuuriprojektiin, kai niistä joistain löytyy mulle työkokeilupaikka. Sit oiskin aina ma-pe porissa oleskelua, ja viikonloput tampereella. Siin on sekin hyvä puoli, että kun se mun tampereelle muuttokin on edessä, ni pystyn enemmän näkemään kavereita porissa vielä sen reilu 2kk. Ja sit onki joulu. Joulun mä vietän Jasun kanssa. Meen tampereelle varmaan 23.12.. Päiviä me ei olla vielä päätetty, mennään joko 23. tai 24. kattoo Jasun porukoita, ja sit sinä toisena päivänä mennää mun porukoitten luokse. Koska joulu. Ja sit lahnataa siihen asti et molempien pitää palata töihin. No sit on tammikuu. Tammikuussa sama, ma-pe töissä (toivottavasti) ja kavereitten kanssa. Puolessa välissä alan pakkaamaan. 31.1.2015 muutto tampereelle. 13.2.2015 muutto hervantaan. Siellä haen taas jonnekkin työkokeilupaikkaan, ja sitten ku ikä sallii ni haen aikuiskoulutuksee. Todennäkösesti pintakäsittelyyn, koska se nyt oli oikeesti se ala mistä mä tykkäsin. Ja joo, helmikuuhun mennessä ois tavoitteena röökinpolton lopettaminen, että keuhkot sit kans kestää sitä pintakäsittelyä. En mä edes tykkää mistään muusta alasta niin paljoo ku pinttiksestä. Tai no hiusalan mä voisin käydä, mut vaan oppisopimuksella, en koulunpenkillä. Mä toivottavasti saan kavereita tampereelta, ni voin niittenkin kanssa viettää aikaa. Ja onhan mulla siellä jo yks kaveri, vanha laitostoveri, jota käytiin muuten moikkaamassa eilen. Ja sit mahdollisimman paljon yritän myös porissa käydä, mut mul on sellanen aavistus että mä tuun viettämään enemmän aikaa vantaalla.
Vuoden päästä
Tästä tasan vuosi eteenpäin. Opiskelen sitä pintakäsittelyy. Oon saanu kavereit tampereelta, ja parisuhde on parasta Jasun kanssa. Mietitään jo et "Viime vuonna käytiin sun porukoilla aattona, nyt mennään sit mun porukoille aattona ja teille joulupäivänä". Aletaan ehkä jo miettimään yhteenmuuttamista, heti ku oon saanu ammatin ja työpaikan. Ja mulla on koira! Se on tyttö ja sen nimi on Naksu. Sil ei oo viel rotua päätetty, mutta on silti. Siru on jo monet kerrat ollu tampereella, ja tuntee keskustan paremmin ku omat taskunsa. Mun ei edes tartte lähtee sitä dösärille vastaan, ku se osaa sieltä ihan itse omin pikku jaloin kävellä mun luokse. Myös moni mun porilainen kaveri osaa ton saman mitä Siru. Ja kaikkien kanssa on välit edes puhelinväleissä. Edes kerran viikossa, tai kerran kuukaudessa puhuttais puhelimessa. Ja niin usein kun mahdollista ni ne kävis mun luona, ja mä niitten. Jasulla on vara-avain mun kämpilleni. Ja se ei käy siellä joka päivä. Meil on myös omaa aikaa, vaikka tiiviisti ollaankin yhdessä.
Viiden vuoden päästä
Mä oon töissä maalarina. Perus normi palkka. Asutaan Jasun kanssa saman katon alla, ollaan kihloissa ja se Naksu. Enkä mä jaksa uskoo sitä että viiden vuoden päästä kaikki on vieläkin täydellistä. Mut me ollaan silti vieläkin onnellisia. Tottakai me tapellaan, ehkä enemmän ku ikinä. Mut sit ollaanki taas ihan hullun onnellisia ku ollaan sovittu riidat. Ollaan matkusteltu jonkin verran. Tosin ei minnekkää kauheen kauas. Mä alan haaveilemaan tosissani lapsesta. Tosin Jasusta ei tiedä et onks se vielä sillon töissä, vai onko se alottanu uuden alan opiskelut. Ja nyt kun kaikki kustannukset menee puoliks, meil on varaa parempaan autoon. Se on joku BMW:n citymaasturi. Ja mullakin on ajokortti. Fiat on maksettu kokonaa, ja se on mun käyttöautona, pääsen sillä töihin jne. Ja sit meiän bemaril hoidetaa kaikki viikonloppureissut ja Jasu voi mennä sillä töihin tai kouluunsa. Tosin jos se alkaa opiskelemaan ni meil ei viel täs kohtaa oo varaa just siihen mun unelma-autoon. Eli todennäkösesti meil on kaks Fiat Puntoo pihassa. Punanen on mun. Meinasin kirjottaa tässä kohtaa että suhteellisen aktiivisesti käytäis moikkaamassa äitiä vanhainkodissa, mut oho. Eli en kirjotakkaa. Käydään suhteellisen usein vuoroin vantaalla ja vuoroin Jasun porukoilla. Mun porilaiset kaverit jaksaa pitää vieläkin muhun yhteyttä. Ja mä niihin.
Kymmene vuoden päästä
Rouva Rapatti tässä hei ! Joo ollaan menty naimisiin. Häistä en oo vielä ihan varma et onks ne ollu pienet kirkkohäät, vai sitten perus maistraatti häät. Me ollaan otettu asuntolainaa, ja meil on omakotitalo, ja se bemari viimeistää tässä kohtaa. Naksu on jo saanut uuden kaverin, ja on yhdeksän vuotias. Niil on meiän omakotitalon pihassa oma aitaus. Ja meil on samanlaiset tuulipuvut, ja käydään yhdessä lenkeillä. Jasullakin on se uus ammatti ollu jo jonkin aikaa. Ja ollaan onnellisia. Vieläkin.
Ja kyllä mä tiedän, että se totuus saattaa olla jotain ihan muuta mitä mä tohon kirjotin. Mutta niinkun alussa sanoin, niin tää on sitä, mitä mä haluaisin mun tulevaisuudelta.
~VIIVIFANNY
lauantai 8. marraskuuta 2014
- These are the days we've been waiting for
Oon täs miettiny tosi paljon mee mummii. Siis niiku oikeesti paljon. Jasu osti lumiharjan (?) autoa varten, ja mä sit lupauduin harjaamaan mee pikku punton. Sit ku istuin autoon ni sanoin Jasulle: "Sillo ku olin skidi ni mummi skrabas aina pinene reiän mun ikkunaan ja vilkutti siitä sit mulle". Siis noinkin pieni asia, ja se on jääny mun mieleen. Ja sit oon muistellu sitä kun mummi aina laulo mulle illalla jos vaan pyysin, ja peitteli. Semmosta mitä äiti teki tosi harvoin. Ja tottakai mä nautin niistä pienistä hetkistä. Ja sit mietin et voisin oikeesti vieläkin pyytää mummii peittelee mua ja laulamaa. Joo ihan tervettä käytöstä 19 vuotiaalta naiselta, kyllä! Mut minkäs sille mahtaa. Ja tänään ku käytiin pienel kävelyl tos lähimetsäs Jasu kans, ni sanoin "hiuka mee mummi rakastais tätä paikkaa". Ja sit aloin muistelemaan sitä kun mummi vei meiät aina metsäretkelle lähimetsään. Tottakai me jo tunnettii se metsä melkein paremmin ku omat taskumme, mut aina se oli yhtä jännittävää. Sit ku mä muutan Tampereelle, ni toivon että mummi tulee käymää, ja mä pääsen näyttämään sille noita paikkoja missä tänään käytiin. Ja mummi, jo sä luet tätä tekstiä, ni mä oikeesti rakastan sua! Ja tuun aina rakastamaan. En välttämättä oo sitä aina näyttäny, enkä oo varma et meniks mulla se 19 vuotta tajuta se asia. Mut parempi myöhään kun ei milloinkaan, eiks nii? Ja olit tosi isona tukena kevään-kesän aikana, sillon ku mulla meni kaikkeista huonoiten. Kiitos.
Ja nii se Tampereelle muuttaminen. Se tapahtuukin jo Tammikuun viiminen päivä. Ihan vaan sen takii et käppärän kämppä menee remonttiin. Ja no nii, se mun uus kämppähän valmistuu vasta 13.2.2015, eli oon kaks viikkoo "koditon". Mä en oo koditon, mun huonekalut on kodittomia. Siis sen nyt kaikki tietää et mä oon enemmän ku tervetullut Jasulle. Ja noi naapuritki varmaa jo luulee et mä asun tääl, ja et me ollaan naimisissa, koska no ovessa sattuu nyt vaan lukemaan yks sukunimi. Eli hyvää päivää, olen Rouva Rapatti. Okei, ehkä tulevaisuudessa joskus. Mut oon alkanu enemmänku odottamaan tätä Tampereelle muuttoo. Varsinki eilisen jälkeen ku puhuin pikkusiskon kanssa kaks tuntii puhelimessa, ja se sano tulevansa sitä käymään ku mä muutan. Ja no tietäähän sen kaikki et mun elämänlaatu paranee huomattavasti. Jos siis selviin hengissä niistä kahdesta viikosta mitä asun Jasun kanssa saman katon alla. Se mua pelottaa oikeestikki. Toisaalta vois sanoo et me jo asutaan saman katon alla, mä oon tääl aina, ellei mul oo jotain asioita porissa. Ens viikolla esim täytyy olla koko viikko. Vähä me kuollaa.
Nii joo, Viivin aamusekoilit part 1002. Jasu oli ottanu mut kainaloon ja mä olin sille sit tokassu: "ei tartte kidnapata", ja hetken päästä mä olin jo puoliks hereillä ja lupauduin tekemään korvapuusteja. Taikina on ollu kohoomassa joku tunnin. Ehkä mä alan niit korviksii nyt vääntelemään, ja sit me lähetää romanttiselle ajelulle jonnekki abclle kahville. Olé !
~VIIVIFANNY
Ja nii se Tampereelle muuttaminen. Se tapahtuukin jo Tammikuun viiminen päivä. Ihan vaan sen takii et käppärän kämppä menee remonttiin. Ja no nii, se mun uus kämppähän valmistuu vasta 13.2.2015, eli oon kaks viikkoo "koditon". Mä en oo koditon, mun huonekalut on kodittomia. Siis sen nyt kaikki tietää et mä oon enemmän ku tervetullut Jasulle. Ja noi naapuritki varmaa jo luulee et mä asun tääl, ja et me ollaan naimisissa, koska no ovessa sattuu nyt vaan lukemaan yks sukunimi. Eli hyvää päivää, olen Rouva Rapatti. Okei, ehkä tulevaisuudessa joskus. Mut oon alkanu enemmänku odottamaan tätä Tampereelle muuttoo. Varsinki eilisen jälkeen ku puhuin pikkusiskon kanssa kaks tuntii puhelimessa, ja se sano tulevansa sitä käymään ku mä muutan. Ja no tietäähän sen kaikki et mun elämänlaatu paranee huomattavasti. Jos siis selviin hengissä niistä kahdesta viikosta mitä asun Jasun kanssa saman katon alla. Se mua pelottaa oikeestikki. Toisaalta vois sanoo et me jo asutaan saman katon alla, mä oon tääl aina, ellei mul oo jotain asioita porissa. Ens viikolla esim täytyy olla koko viikko. Vähä me kuollaa.
Nii joo, Viivin aamusekoilit part 1002. Jasu oli ottanu mut kainaloon ja mä olin sille sit tokassu: "ei tartte kidnapata", ja hetken päästä mä olin jo puoliks hereillä ja lupauduin tekemään korvapuusteja. Taikina on ollu kohoomassa joku tunnin. Ehkä mä alan niit korviksii nyt vääntelemään, ja sit me lähetää romanttiselle ajelulle jonnekki abclle kahville. Olé !
~VIIVIFANNY
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
- Ja aplodit vaimenee aina aikanaan
Vituttaa, masentaa ja ahdistaa. Pitkästä aikaa ! Mun pitäis olla vähän vitun onneni kukkuloilla täl hetkel, ainaki loppujen lopuks.. Mut koittakaapa ite olla kun yhden tärkeän ihmisen näät tänään viimiseen kertaan pitkään aikaan ja toinen tärkee ihminen muuttaa nätisti parinsadan kilsan päähän perjantaina. Ei tuu kesää kuulkaas. Nii ja se hammas. Vastahan mä kävin hammaslääkärissa? No eiii, tottakai se pitää viel muutamaa otteeseen paikkaa päin helvettiä ennenku sille sit tehdään jotain. Koko viikonlopun se hammas tuntu ihan oudolta, sanoin Jasullekki et viitiskö se kattoo sitä hammasta, ja se sano et se näyttää ihan normaalilta paikatulta hampaalta. Sit viel ku tää tuntuis normaalilta paikatulta hampaalta ni hyvä ois. Ei mitää, eilen siihen sit jo särki, ei sillai ettenkö pystyis elää sen kivun kanssa, vaan sillain et purin alahuulta kokoajan, ettei se kauheesti kolahtelis noihin alahampaisiin. Eikä mitään kauheeta kipuu ollu. Mut jumalauta se kipu ku heräsin tänään ! En saanu hampaita yhteen millään, koko leuka oli ihan lukossa. No sit aamuröökin aikana se leukalukko aukes, ja hups hampaat kolahti yhteen. Sen jälkeen oonki koko päivän popsinu särkylääkkeitä säännöllisin väliajoin. Helvetin helvetti. Eikai muutako aamusti taas soitto jos sais uudestaa päivystysajan. Noi vois vaan suoraan repii ton koko hampaan helvettii! Tai tehdä ees sen juurihoidon. JOTAIN, etten enää ikinä joutuis tosta hampaasta kärsimään. Ja tiedän et nyt jos selviin juurihoidost hengissä, ni mä en pelkää hammaslääkärii enää ikinä. Paitsi ehkä sitte ku noita viisureita ruvetaan poistamaan.
Sain kämpän. 13.2.2014 lähtien mä oon Tamperelainen. Jennin kans just naurettii, et mitä siitäki tulee ku puhun ripauksen stadii, paljon poria ja loput tamperetta? Ei musta saa enää mitään selvää. Joo ja täs nyt voisin valaista ihmisiä! Mä en muuta Jasun takia. Onhan se suhteellisen iso syy siihen. Ja joo, jos Jasuu ei olis, ni en olis muuttanu just tampereelle. Todennäkösesti oisin laittanu ne hakemukset karkkilaan. Mutta niin, mä en muuta pelkästään Jasun takia. Mä muutan sen takia, että mä haluan päästää porista irti. Mä haluan vihdoinkin kasvaa aikuiseks! Ja kaikenlisäks mä haluun todistaa että musta on siihen! Ja sen, että mun sekoilut ei ole pelkästään musta kiinni, vaan myös siitä että missä mä asun. Facebookissa sanoin että mä en pysty kasvamaan aikuiseks just porissa, ja sain siihen sit kommenttia siitä etten mä voi pelkkää kaupunkia syyttää. En voikkaan, en tietenkään. Mut ei mulla ole porissa semmosta motivaatiota kasvaa aikuiseks. Varsinkaa nyt ku kaikki kaikkoo. Tiiän et tästä reilusta kolmesta kuukaudesta tulee suhteellisen kiirellistä aikaa. Tai ainakin oletan niin et moni haluu viettää mun kanssa mahdollisimman paljon aikaa? Mistä sitä tietää. Nii ja Tampereella on paremmat aikuiskoulutusmahdollisuudet ku porissa.
Kävin tänää sossussa. Perus joka kuukauden tapaaminen. Se heitti hyvän vitsin; "nii ku me ollaa puhuttu siitä katkosta, ni mä oon vieläkin sitä mieltä että sä voisit mennä sinne, mut sehän ei siis ois mikään kahden viikon porin katko, vaan puolenvuoden vieroitushoito esim Kankaanpään A-kodissa!". Miks mä lähtisin vierotukseen, ku oon nytki pystyny olee 2kk ilman sen kummempaa dokaamista? Eikä ees oo mielihaluja sillai niiku ennen. Tosin se sit ittekin lopussa sano: "jos tehdään niin et tammikuussa alennetaan perusosaa, jos et oo keksiny mitä teet, tai hakeutunu sinne vierotukseen...tosin miks mä tota enää ees tarjoon sulle ku musta tuntuu ettet suostu vaikka kuinka sua suostuttelisin". Suostuisin tottakai, jos oisin samassa jamassa mitä mä olin ennen karkkilaan menoa, ja karkkilan jälkeen. Ja sit se vaa stoppas yht'äkkii. Jasuun. Se mun pelastava enkeli, puspus ♡
Nii ja sit stressaa tää "et oo keksiny mitä teet". Onhan mulla vaikka mitä ideoita! Mut se toteutus. Mä oon niin huono soittelemaan mihinkää kunnon työpaikkoihin: "No se on Viivi Matikka moi! Hei totaa, otattekste kelan tukemaan työkokeiluun ihmisiä? Niiku työmarkkinatuella. Te ette menetä muutakun aikaa mussa!". Eli soitan varmaankin sit vaan jonnekki työpajalle vaihteeks. No on siit se 2 vuotta kun oon sielläkin viimeks ollu. Sais vähän tätä rytmii kohdilleen. Täst tuu taas mitää et valvon siihe asti tyylii et Jasu pääsee töistä, ja nukun sit koko päivän tyylii. Tuun hulluks.
Ei mul muut!
~ VIIVIFANNY
Sain kämpän. 13.2.2014 lähtien mä oon Tamperelainen. Jennin kans just naurettii, et mitä siitäki tulee ku puhun ripauksen stadii, paljon poria ja loput tamperetta? Ei musta saa enää mitään selvää. Joo ja täs nyt voisin valaista ihmisiä! Mä en muuta Jasun takia. Onhan se suhteellisen iso syy siihen. Ja joo, jos Jasuu ei olis, ni en olis muuttanu just tampereelle. Todennäkösesti oisin laittanu ne hakemukset karkkilaan. Mutta niin, mä en muuta pelkästään Jasun takia. Mä muutan sen takia, että mä haluan päästää porista irti. Mä haluan vihdoinkin kasvaa aikuiseks! Ja kaikenlisäks mä haluun todistaa että musta on siihen! Ja sen, että mun sekoilut ei ole pelkästään musta kiinni, vaan myös siitä että missä mä asun. Facebookissa sanoin että mä en pysty kasvamaan aikuiseks just porissa, ja sain siihen sit kommenttia siitä etten mä voi pelkkää kaupunkia syyttää. En voikkaan, en tietenkään. Mut ei mulla ole porissa semmosta motivaatiota kasvaa aikuiseks. Varsinkaa nyt ku kaikki kaikkoo. Tiiän et tästä reilusta kolmesta kuukaudesta tulee suhteellisen kiirellistä aikaa. Tai ainakin oletan niin et moni haluu viettää mun kanssa mahdollisimman paljon aikaa? Mistä sitä tietää. Nii ja Tampereella on paremmat aikuiskoulutusmahdollisuudet ku porissa.
Kävin tänää sossussa. Perus joka kuukauden tapaaminen. Se heitti hyvän vitsin; "nii ku me ollaa puhuttu siitä katkosta, ni mä oon vieläkin sitä mieltä että sä voisit mennä sinne, mut sehän ei siis ois mikään kahden viikon porin katko, vaan puolenvuoden vieroitushoito esim Kankaanpään A-kodissa!". Miks mä lähtisin vierotukseen, ku oon nytki pystyny olee 2kk ilman sen kummempaa dokaamista? Eikä ees oo mielihaluja sillai niiku ennen. Tosin se sit ittekin lopussa sano: "jos tehdään niin et tammikuussa alennetaan perusosaa, jos et oo keksiny mitä teet, tai hakeutunu sinne vierotukseen...tosin miks mä tota enää ees tarjoon sulle ku musta tuntuu ettet suostu vaikka kuinka sua suostuttelisin". Suostuisin tottakai, jos oisin samassa jamassa mitä mä olin ennen karkkilaan menoa, ja karkkilan jälkeen. Ja sit se vaa stoppas yht'äkkii. Jasuun. Se mun pelastava enkeli, puspus ♡
Nii ja sit stressaa tää "et oo keksiny mitä teet". Onhan mulla vaikka mitä ideoita! Mut se toteutus. Mä oon niin huono soittelemaan mihinkää kunnon työpaikkoihin: "No se on Viivi Matikka moi! Hei totaa, otattekste kelan tukemaan työkokeiluun ihmisiä? Niiku työmarkkinatuella. Te ette menetä muutakun aikaa mussa!". Eli soitan varmaankin sit vaan jonnekki työpajalle vaihteeks. No on siit se 2 vuotta kun oon sielläkin viimeks ollu. Sais vähän tätä rytmii kohdilleen. Täst tuu taas mitää et valvon siihe asti tyylii et Jasu pääsee töistä, ja nukun sit koko päivän tyylii. Tuun hulluks.
Ei mul muut!
~ VIIVIFANNY
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
- Ehkä pelkään pahinta, tai sit mä vaadin parasta
Istuskelin tänää bussissa, matkalla poriin. Ja siinä istuskellessani mietin paljonki asioita. Ja mä ajattelin osan niistä ajatuksista jakaa teillekin.
Suurinosa mun tutuista ei tykkää, että mä oon yhden henkilön kanssa tekemisissä. Eikä senkään tutut tykkää siitä, että se hengaa mun kanssa. Ja te varmaan kaikki tiiätte ketä mä tarkotan. Mut en silti sano nimeä. Mä oon oikeesti miettiny täs tosi paljon näit asioit. Me voidaan olla ystäviä, ja tekemisissä. Me ollaan molemmat aikuisia ihmisiä. Ja mä toivon, että te tutut jotka vastustatte tätä mun ja tän ko henkilön ystävyyttä, ymmärrätte, että se on kuitenkin ollu mun yks parhaimmista ystävistä jo jonkin aikaa, ja mä tuen sitä sillon kun se tukea tarvitsee. Ja mä haluan tehdä sen ! Mä en tee sitä pelkästään sen takia, että mä oon häneltä saanut tukea aina, vaan mä teen sen ihan vaan sen takia, että mä rakastan tätä ihmistä. Ja tuun aina rakastamaan. Ja okei joo, kyllähän mulle nyt vähän huono omatunto tulis, jos en tukis tätä ihmistä. Ja me molemmat ollaan oikeesti fiksuja ihmisiä, me vaan välillä saadaan ihan älyvapaita ideoita. Mut neki on nyt vähentyny. Johtuu siitä, ettei me olla oltu oikeestaa tekemisissä sillai millai ennen. Mut nyt se asia korjaantuu, haluun viettää tän ihmisen kanssa mahdollisimman paljon aikaa, vielä kun se on mahdollista. Moni ihminen ei tuu varmaan ikinä ymmärtämään mua tässä asiassa. Mut tiedän et te kaikki tekisitte saman. Miettikää ihmistä, joka on pohjimmiltaan ihan älyttömän ihana ihminen, joka ajattelee ekana kaikki muut ja sitten vasta itteensä. Ihmistä joka on saanu ihan liikaa paskaa niskaa viimisen puolen vuoden aikana. Ihmistä, jonka rinnalla omat ongelmat unohtuu, ja haluu vaa antaa kaikkensa sille. Ja ihmistä, joka pysyy aina teiän sydämessä. Te tekisitte saman. Jos ette, ni ootte harvinaisen sydämettömiä ihmisiä. Tänäänki istuin tän ihmisen luon monenmonta tuntia, eikä me mitää itkemällä avauduttu, me istuskeltii sohvalla, katteltii molemmat asuntoja, kuunneltii musiikkii ja höpistii ihan niitä näitä. Tää on sitä ystävyyttä.
Mä kirjotin taas vaihteeks ihan ylipitkän stoorin tähän kohtaan. Mut se meni jo niin loukkaavaks joitakin ihmisiä kohtaan, etten mä sitä halunnu sit tähän enää kirjottaa, että tää pysyy julkaisukelpoisena tekstinä. Mua ahdistaa. Mä haluun pois porista. Kaikki lähtee taas jonnekki. Yks muutti keskustaan ja toinen kokonaa pois porista. Millon mä pääsen pois täältä? Kaveri just sano: "Se on viivi hyvä ettei sul oo niit luottotietoja, sun ei ikinä tartte muuttaa pois porista!". Mut ku mä haluun pois täältä! Tiedän et nyt ku toi yks hiippari muuttaa tost pois, ni mä todennäkösesti sulkeudun vaa kuoreeni, ja hengaan 24/7 yksin kotona. Kamalaa. Jos hyvä tuuri käy, ni en kyl kauaa täs joudu asumaan. Mutta joo, mun parisuhde on vieläkin ihana! Ei muuta.
ps, otsikko ei liity mitenkään mihinkään näköjään
~VIIVIFANNY
Mä kirjotin taas vaihteeks ihan ylipitkän stoorin tähän kohtaan. Mut se meni jo niin loukkaavaks joitakin ihmisiä kohtaan, etten mä sitä halunnu sit tähän enää kirjottaa, että tää pysyy julkaisukelpoisena tekstinä. Mua ahdistaa. Mä haluun pois porista. Kaikki lähtee taas jonnekki. Yks muutti keskustaan ja toinen kokonaa pois porista. Millon mä pääsen pois täältä? Kaveri just sano: "Se on viivi hyvä ettei sul oo niit luottotietoja, sun ei ikinä tartte muuttaa pois porista!". Mut ku mä haluun pois täältä! Tiedän et nyt ku toi yks hiippari muuttaa tost pois, ni mä todennäkösesti sulkeudun vaa kuoreeni, ja hengaan 24/7 yksin kotona. Kamalaa. Jos hyvä tuuri käy, ni en kyl kauaa täs joudu asumaan. Mutta joo, mun parisuhde on vieläkin ihana! Ei muuta.
ps, otsikko ei liity mitenkään mihinkään näköjään
~VIIVIFANNY
lauantai 20. syyskuuta 2014
- Koska kaikki on ihanaa, ei oo pelkojakaan
Tajusin, et oisin juonu itteni jo hengiltä ilman tota mun pelastavaa enkeliä. Me ollaan tiistaina seurusteltu kuukausi, toisaalt tuntuu et mä oisin tuntenu ton aina, mut sit kuitenki ajattelen et mihin tää aika on kadonnu? Ja ei, tää oli jo joku ryyppyblogi, ni täst ei tuu mikää ihkutusblogi, u know? Ja anteeks mahdollisista yhdyssanavirheistä, ne ei oo se mun juttu. Mä en edes tiedä et miten se meni, et jos siihen väliin mahtuu sana punainen ni onks se vai eiks se oo yhdyssana ? Eikä mua oikeestaan kiinnosta. Jos jollain on jotain valittamista mun kirjotustaidoista, niin se on sitten voi voi. Mä oon ehkä itsekeskeinen kun mä en jaksa miettii, et miltä teistä rakkaista lukijoista tuntuu, jos mun kirjotusta on vaikea lukea. Toisaalta, mul on niin tyhjä olo tällä hetkellä, että mä annan itselleni oikeuden olla vähän itsekeskeinen. Mut en liikaa.
Ja ilman Jenniä.. Mä en ois selvinny tästä kaikesta ilman sitä. Se sai mun ajatukset ihan muualle, ehkä jopa tiedostamattakin. Mä oon kiukutellu sille ihan liikaa. Mut nii seki mulle. Me ollaa tasoissa. Jos Marie on muualla ja Veera muuten vaa ei kerkee nähdä, ni mä puhun Jennin kanssa puhelimessa. Ja yleensäkkää meil ei ees oo mitään asia asiaa. Tai jos on, ni se on se viiden minuutin asian halkominen, ja that's it. Sit me vaa puhutaa paskaa, esim "kato valkonen pulu!". Se on kans semmonen ihminen joka jaksaa mua, ainaki joskus. Paskoi päivii on kaikilla, mut meil ne on tasavertasii. Välil on vaikeeta kuvitella et me ollaan tutustuttu vasta 5.4.2013. Jep, muistan päivän. Ei mul tunnu ees sanat riittävän kertomaa siitä, et kuinka tärkee tää ihminen mulle on. "Tääl on mun isosisko, puhu nyt mun isosiskon kanssa!". Se on jaksanu seisoo mun vierellä. Ja itseasiassa kunnon ystävii meist tuli vast tammikuussa. Keksin sen syyn, miks mä en oo Jennistä tääl paljoo kirjottanu; mä en osaa ! Mulla ei riitä sanat. Tää ihminen on mulle kaikki kaikessa. Ja yhtälailla mä niitä lapsia rakastan. Ja Jenniä, sitä ei korvaa mikää. En oo varma et toistinko just itteeni. Mut se on korvaamaton.
Ja edelleenkin, te kaikki muutkin ystävät ootte korvaamattomia. Ja mun mies, seki on korvaamaton. Mul ois niin paljon asiaa, mitkä mä haluisin tähän kertoo, mut mä en voi. Tää on julkinen blogi. Mut mun ehkä tekis mieli vetää perseet olalle, unohtaa hetkeks kaikki. Mut mä ehkä säästelen itteeni 3.10. asti. Tribula ja Piipero pääsee taas vauhtiin. Mut toisaalta, tekis mieli kännätä ennen sitä, ettei mun ja Sirun jälleennäkemiskännit mee vaa siihen et mä itken. Mun tekis mieli itkee, toisaalta onnesta, toisaalta surusta. Ja mun on ikävä äitiä. Pääsiski irtautumaan täst todellisuudesta hetkeks. Niiku kunnolla. Sillai et ois täysin kuutamolla, ei tajuis mistää mitään. Sitä oloa mä välil kaipaan. Niiku nyt. En tiiä miks. Tai tiiän, se tyhjä olo. Mut miks tää tyhjä olo, siihen ei oo syytä. Mä oon oikeesti onnellinen.
Eiku mitä vittua. Ei mun kyl oikeesti tee mieli ryypätä. Eikä olla kuutamolla. Mun tekis mieli olla mun rakkaani luona. Ja käpertyy sen kainaloon. Mut ei ni ei. Se se tyhjä olo on, ikävä. Hassuu. Tää on ihan erilaista ikävää mitä mä oon ennen kokenu. Tai sit mul on vaa joku heikko hetki. En mä tiiä.
Miks mun piti kestää 19 vuotta paskaa, ennenku saan kunnon onnen ? Ehkä sen takii, et mun oli eka saatava paskaa niskaa, että ansaitsen sen onnen ? Mut sit alkaa miettii, et oonko mä ollu kauheen paska ihminen koko tän 19 vuotta ? Olin joo kauhukakara. Ja teiniangst. Mut ei nekää varmaa aivan täysin oo mun omaa vikaani. Ainaki nii mä uskon. Ja tiiän et nyt supistaa kaupungilla "taas se viivi on löytäny uuden miehen, ja on muka maailman onnellisin, mist vetoo et tää ei kestä ees puolta vuotta?". Te supisijat saatte haistaa paskan, mun elämä. Ja no, ehkä ton toisenki osapuolen elämää. Meidän elämä. Kaks vahvaa sanaa yhdessä. Syvällistä.
maanantai 8. syyskuuta 2014
- I want you by my side, so that I never feel alone again
Aattelin nyt vähän päivitellä pitkästä aikaa, et miten mullakin menee. Ja siis mullahan menee hyvin :) Mä en enää ryypiskele niin paljoo, mitä mä sillon joskus oon ryypänny, mulla on koulupaikka, mulla on ystävät ja mulla on ihana poikaystävä. Ja mä oon onnellinen. Ja mun pikkusiskoki soitti mulle, me puhuttiin joku tunti puhelimessa, pitkästä aikaa.
Kouluhan vois toki mennä paremmin, mä oon harkinnu keskeyttämisen hakemista, mut vitut. Mä yritän parhaani, muistakaa se. Ja hauskin täs on se, et musta ei tuukkaan ajoneuvoasentajaa, musta tulee autovitunpeltiseppä. Ja mä sain kuulla sen tokana päivänä (ekan päivän olin nätisti hukassa) 20 minuutin istumisen jälkeen. "Syy miks teistä ei tuukkaan ajoneuvoasentajia, vaan autopeltiseppiä...", anteeks mikä oli? No mä tyydyin mun kohtaloon, jokseenkin. Motivaatiota lisää se, että matikasta 2/3 kurssia suoritettu, ja ATK suoritettu. Pitäis viel toi äidinkieli ja englanti selvittää. Liikunta, terveystieto ja taide & kultturri -> vapautus. Syy; mä oon nii vitun vanha kalkkis, et mun ei tartte niissä käydä. Vanha. Joo ikäloppu. Oon luokan ainoo tyttö. Onkohan muuta koulusta ? Ei semmosta, mikä kuuluis tänne.
Ryypiskely; ei mul oo aikaa. Mä haluun viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikani mun ystävien kanssa, ja viikonloput mun rakkaan mieheni kanssa. Millon mä siis ryyppään? Koulun jälkeen, juu ! Ei. Enkä mä oikeestaa nauti niin paljoo siit olosta enää. Pistää miettimään et mitä mä oon sil hakenu ? Sehä on iha kauheeta. Eilen mä olin juomassa joo. Ja voin sanoo et olo ei oo mikään parhain. Ja mitä hauskaa siin on ollu ku ei muista mitään? Kyllä mä jotain muistan, aika hyvin. Mut se et mulle tulee aamusti joku ihan random viesti, ni pistää miettimää. Miksi piti ? Mä puhun aina et "mun täytyy päästä irrottautumaan todellisuudesta". Mä irrottaudun nykyään hyvällä seuralla, ja sillä että mä tiiän, et pääsen mun rakkaani kainaloon. Se siitä.
Ja mun ystävät. Ne on ihan parhaita. Marien luokse voin tulla koska tahansa. Mun ei oo mikään pakko olla sekuntiikaa yksin, ellen mä ite haluu. Ja niit päivii on harvoin. Miks mä lahnaisin yksin kotona, jos mulla on mahdollisuus lahnata jonkun kanssa? Mä voin soittaa keskellä yötä ja itkeä. Mä voin tulla keskellä yötä heittelemään kiviä Marien ikkunaan jos en haluu olla kotona. Veera ja Mila; yks iso syy, miks oon miettiny tätä ryyppäämistäki. Ne on mun päivieni valo, Marie iltojen. Ja ootte te muutkin korvaamattomia. Enhän mä ois mitään ilman teitä.
Se parisuhde. Mä en oo katkera ittelleni. Mä oikeesti ansaitsen semmosen miehen joka jaksaa mua. Vaikka mä oon välillä se "oma ihana itteni", ni toi jaksaa mua silti. Se kestää sen, et mä saatan ihan yht'äkkiä vittuuntua ihan suunnattomasti, ja ku tuun röökiltä toteemaan: "mua itkettää", ni se ottaa mut kainaloon. Se kysyy mitä mä mietin. Sitä kiinnostaa mitä oon tehny, mitä mä teen, ja mitä mä aion tehdä. Ja se kiinnostaa sitä joka päivä, eikä vaan sillon ku sil on esim tylsää. Mä ite pelkään. Mua pelottaa suututtaa se. Ja ei, se ei ole mun tavoite. Mut mulla on kyllä syyni olla pelokas. Mut sisimmässäni mä tiiän, et mun ei todellakaan tartte pelätä. Tää on jotain ihan maailman parasta. Se asuu tampereella, se on ihan hyvä, mun mielestä. Onhan se aina paskaa nousta dösää ja lähtee takas poriin. Mut sit se on aina ihan helvetin hienoo, ku nousee porissa bussiin ja tiedostaa sen asian et enää 1,5 tuntii ni pääsee hautautumaan toisen syliin. Mä oon vaan niin onnellinen ettei mitään rajaa.
Sit jos vaikka niitä kuvia.
Mulla menee hyvin.
Kouluhan vois toki mennä paremmin, mä oon harkinnu keskeyttämisen hakemista, mut vitut. Mä yritän parhaani, muistakaa se. Ja hauskin täs on se, et musta ei tuukkaan ajoneuvoasentajaa, musta tulee autovitunpeltiseppä. Ja mä sain kuulla sen tokana päivänä (ekan päivän olin nätisti hukassa) 20 minuutin istumisen jälkeen. "Syy miks teistä ei tuukkaan ajoneuvoasentajia, vaan autopeltiseppiä...", anteeks mikä oli? No mä tyydyin mun kohtaloon, jokseenkin. Motivaatiota lisää se, että matikasta 2/3 kurssia suoritettu, ja ATK suoritettu. Pitäis viel toi äidinkieli ja englanti selvittää. Liikunta, terveystieto ja taide & kultturri -> vapautus. Syy; mä oon nii vitun vanha kalkkis, et mun ei tartte niissä käydä. Vanha. Joo ikäloppu. Oon luokan ainoo tyttö. Onkohan muuta koulusta ? Ei semmosta, mikä kuuluis tänne.
Ryypiskely; ei mul oo aikaa. Mä haluun viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikani mun ystävien kanssa, ja viikonloput mun rakkaan mieheni kanssa. Millon mä siis ryyppään? Koulun jälkeen, juu ! Ei. Enkä mä oikeestaa nauti niin paljoo siit olosta enää. Pistää miettimään et mitä mä oon sil hakenu ? Sehä on iha kauheeta. Eilen mä olin juomassa joo. Ja voin sanoo et olo ei oo mikään parhain. Ja mitä hauskaa siin on ollu ku ei muista mitään? Kyllä mä jotain muistan, aika hyvin. Mut se et mulle tulee aamusti joku ihan random viesti, ni pistää miettimää. Miksi piti ? Mä puhun aina et "mun täytyy päästä irrottautumaan todellisuudesta". Mä irrottaudun nykyään hyvällä seuralla, ja sillä että mä tiiän, et pääsen mun rakkaani kainaloon. Se siitä.
Ja mun ystävät. Ne on ihan parhaita. Marien luokse voin tulla koska tahansa. Mun ei oo mikään pakko olla sekuntiikaa yksin, ellen mä ite haluu. Ja niit päivii on harvoin. Miks mä lahnaisin yksin kotona, jos mulla on mahdollisuus lahnata jonkun kanssa? Mä voin soittaa keskellä yötä ja itkeä. Mä voin tulla keskellä yötä heittelemään kiviä Marien ikkunaan jos en haluu olla kotona. Veera ja Mila; yks iso syy, miks oon miettiny tätä ryyppäämistäki. Ne on mun päivieni valo, Marie iltojen. Ja ootte te muutkin korvaamattomia. Enhän mä ois mitään ilman teitä.
Se parisuhde. Mä en oo katkera ittelleni. Mä oikeesti ansaitsen semmosen miehen joka jaksaa mua. Vaikka mä oon välillä se "oma ihana itteni", ni toi jaksaa mua silti. Se kestää sen, et mä saatan ihan yht'äkkiä vittuuntua ihan suunnattomasti, ja ku tuun röökiltä toteemaan: "mua itkettää", ni se ottaa mut kainaloon. Se kysyy mitä mä mietin. Sitä kiinnostaa mitä oon tehny, mitä mä teen, ja mitä mä aion tehdä. Ja se kiinnostaa sitä joka päivä, eikä vaan sillon ku sil on esim tylsää. Mä ite pelkään. Mua pelottaa suututtaa se. Ja ei, se ei ole mun tavoite. Mut mulla on kyllä syyni olla pelokas. Mut sisimmässäni mä tiiän, et mun ei todellakaan tartte pelätä. Tää on jotain ihan maailman parasta. Se asuu tampereella, se on ihan hyvä, mun mielestä. Onhan se aina paskaa nousta dösää ja lähtee takas poriin. Mut sit se on aina ihan helvetin hienoo, ku nousee porissa bussiin ja tiedostaa sen asian et enää 1,5 tuntii ni pääsee hautautumaan toisen syliin. Mä oon vaan niin onnellinen ettei mitään rajaa.
Sit jos vaikka niitä kuvia.
Se mun ihanuus <3
Käytii shoppailemassa ideaparkissa. Löysin kolme paitaa, perus mustat legginsit ja harmaat farkut.
On muuten outoo nykyää ostaa itelleen vaatteita. Housuissa menee L, Ginan paidoista ostan XL-kokoo. Ja nää on niiku sopivii mulle. Mä en ymmärrä. Minne ne kilot katoo?
Löysin myös takin, tosin tää oli Veeran kanssa hankittu. Makso 25e, ja tulee tarpeeseen.
Syy jatkaa eteenpäin <3
Ainii, olkapää kävi hukassa.
Tottakai mä toin milallekki tuliaisii ideaparkista. Tossa on maailman ihanin lapsi <3
Mulla menee hyvin.
~ VIIVIFANNY
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
- BACK IN HOME
Elikkäs nyt on sit (mutkan kautta) palattu takasin käppärään :) Munhan siis piti lähtee vasta perjantaina tai lauantaina, mut ihan yht'äkkii sain päähänpiston et mä haluun jo torstaina takasin satakuntaan. Oli aivan mahtava reissu, ja te Helsingintien pihamummot ootte parhaita <3 Tulee ikävä kaikkii, ja dösässähän aloin itkemäänki. Porintielle ku noustii ni alko jo pienehkö hymyki tulemaa esille; "vittu mä pääsen takas himaa!".
Öää, ei sitä voi oikeesti sanoinkuvaillakkaa et miten hienoja nää meiä karkkilaposselaiset on! Viidessä viikossa pystyy ihmisistä tulemaa tosi tärkeitä. Ja toivon et sit ku taas meen sinne (viimeistää jouluna jos mutsin kans välit ei oo kunnossa) ettei ne oo iha heittäny mua outsideriks siit porukasta. Ja koiriaki tuppais olee hiukka ikävä. Ja lapsia. Ja kaikkia. Ja ää.
Tiistaina olin Xenan ja Jamin kans lenkillä. Käveltii siin ihan semmost semi reipasta kävelyä asfaltilla. Sit siin yhes kohtaa tulee sellai et puolet tiest on asfalttii ja puolet hiekkaa. Olin just uppoutunu musiikkii, ku tajuun et just astuin oikeella jalalla asfaltin reunaa. Se tunne ku sä tajuut et mitä just tapahtuu, se oli iha ku jostai hidastetust elokuvakohtauksest. Ja se rusahdus mikä mun nilkasta kuulu. Se kuulu mun kuulokkeitten läpi. Ja sit se kipu. 'Vittu nytkö se murtu'. Ja koiratki meni ihan paniikkii. Koitin itte siin pidätellä itkua (ja sillo ku itken kivusta, ni sillon sattuu ja paljon), ja samalla rauhotella koiria. Kuiteki joku piiiieni ääni mun pään sisällä sano; "Koita kävellä sillä, kyllä sä nyt pikkulenkin pystyt heittämää". Mä kokeilin. Ai. Ei muutako soitto systerille; "Moi.. Tota mun nilkalle tapahtu jotain, siihen sattuu tosi paljon, saisko apuu?". Linkkasin jonki matkaa Suskii vastaa, ja tottakai siin kohtaa tulee kissaki vastaa, mut yllätykseks koirat ei reagoinu oikeestaa ollenkaa. Kai ne tajus et nyt on tosi kyseessä. Suski tuli, ja otti koirat, lähettii sit linkuttaa takasinpäin.Olin mä vajaa kilsan päässy eteenpäi ennen tapaturmaa. Suski vei koirat takasin Johannalle ja jäi siihen tupakille. Itte linkutin 'himaa'. Sami anto heti jotain kylmää siihe, ja turvotus vaa nous. Ja se kipu sit yöllä, herranjumala. Todnäk nivelsiteet vähä revähti tms, koska nyt toi nilkka on ihan okei. Särkeehän se all the time, mut pystyn kävelee lähes normaalisti. Torstaina oli kyl pieni pelko, et ku meen harjun läpi, et mä kuiteki astun johki vitun juureen ja soitan taas suskille "saiskos vähä apuu?".
AINII PERKELE, käytii kalassaki yks ilta. Tai siis noi kalasti, mä seisoin hetken sen ongen kans, ja meninki sit puhumaan puhelimessa :D Suski sai kaks keppii ja jonku vitun paskapussin. Multa vietii vaa mato :(.
No, torstaina bussissa sain taas yhen parhaimmista päähänpistoista ikinä; mä lähen maalle ! Soitin 'naapurille' ja sillekki sanoin vaa et tuun poikkeemaa ;) Olihan mulla siis tarkotuski jäähä yöks, mut ajattelin yllättää.. Pääsin poriin, kävin pyörähtämäs himas sen verta, et heitin vaatteet sinne ja otin vaihtovaatteet reppuu. Sit kauppaa; laatikko kaljaa ja lapsille karkkipussit synttärilahjoiks. Sit tulin tähän Marielle ja ilmotin vaa, et lähen about puolen tunnin pääst maalle. Kerkesin mä täs kolme kaljaa juomaa, ja sit lähinki jo. Oli paras reissu pitkii aikoihi ! Ja oon siis niin positiivisesti shokissa ettei mitää rajaa. Lauantaina menin jo aamusti kaverin luo kahville ja kattoo viel lapsii. Ja kolmelta mult lähti dösä takasin poriin.
Marie soitti sopivasti ku olin maantiekadun apteekin kohdalla, ja päätinki tulla suoraa tähän. Istuttii täs iltaa muutaman kaljan kanssa. Joskus kahden mais lähdin himaa nukkumaa. Aamulla Marie soitti: "ooksä jo hereillä?"-puhelun, ja samalla ajattelin et perkele! Marie menee rippijuhlii tänää, ni mähän voin mennä koiravahdiks! Heitin kledjut niskaa ja tulin tähän. Kerkes Marie yhden röökin mun kans täs polttaa, ja sit se lähti. Täs me nyt ollaa Brunon kans hengailtu, käytii mun tykön hakees vessapaperii ja samal kierreltii tuol puistossa. :) Nyt toi nukkuu.
Mutta, ei mitään, mä en jaksa keskittyy enää tähän.
~VIIVIFANNY
Öää, ei sitä voi oikeesti sanoinkuvaillakkaa et miten hienoja nää meiä karkkilaposselaiset on! Viidessä viikossa pystyy ihmisistä tulemaa tosi tärkeitä. Ja toivon et sit ku taas meen sinne (viimeistää jouluna jos mutsin kans välit ei oo kunnossa) ettei ne oo iha heittäny mua outsideriks siit porukasta. Ja koiriaki tuppais olee hiukka ikävä. Ja lapsia. Ja kaikkia. Ja ää.
Tiistaina olin Xenan ja Jamin kans lenkillä. Käveltii siin ihan semmost semi reipasta kävelyä asfaltilla. Sit siin yhes kohtaa tulee sellai et puolet tiest on asfalttii ja puolet hiekkaa. Olin just uppoutunu musiikkii, ku tajuun et just astuin oikeella jalalla asfaltin reunaa. Se tunne ku sä tajuut et mitä just tapahtuu, se oli iha ku jostai hidastetust elokuvakohtauksest. Ja se rusahdus mikä mun nilkasta kuulu. Se kuulu mun kuulokkeitten läpi. Ja sit se kipu. 'Vittu nytkö se murtu'. Ja koiratki meni ihan paniikkii. Koitin itte siin pidätellä itkua (ja sillo ku itken kivusta, ni sillon sattuu ja paljon), ja samalla rauhotella koiria. Kuiteki joku piiiieni ääni mun pään sisällä sano; "Koita kävellä sillä, kyllä sä nyt pikkulenkin pystyt heittämää". Mä kokeilin. Ai. Ei muutako soitto systerille; "Moi.. Tota mun nilkalle tapahtu jotain, siihen sattuu tosi paljon, saisko apuu?". Linkkasin jonki matkaa Suskii vastaa, ja tottakai siin kohtaa tulee kissaki vastaa, mut yllätykseks koirat ei reagoinu oikeestaa ollenkaa. Kai ne tajus et nyt on tosi kyseessä. Suski tuli, ja otti koirat, lähettii sit linkuttaa takasinpäin.Olin mä vajaa kilsan päässy eteenpäi ennen tapaturmaa. Suski vei koirat takasin Johannalle ja jäi siihen tupakille. Itte linkutin 'himaa'. Sami anto heti jotain kylmää siihe, ja turvotus vaa nous. Ja se kipu sit yöllä, herranjumala. Todnäk nivelsiteet vähä revähti tms, koska nyt toi nilkka on ihan okei. Särkeehän se all the time, mut pystyn kävelee lähes normaalisti. Torstaina oli kyl pieni pelko, et ku meen harjun läpi, et mä kuiteki astun johki vitun juureen ja soitan taas suskille "saiskos vähä apuu?".
AINII PERKELE, käytii kalassaki yks ilta. Tai siis noi kalasti, mä seisoin hetken sen ongen kans, ja meninki sit puhumaan puhelimessa :D Suski sai kaks keppii ja jonku vitun paskapussin. Multa vietii vaa mato :(.
No, torstaina bussissa sain taas yhen parhaimmista päähänpistoista ikinä; mä lähen maalle ! Soitin 'naapurille' ja sillekki sanoin vaa et tuun poikkeemaa ;) Olihan mulla siis tarkotuski jäähä yöks, mut ajattelin yllättää.. Pääsin poriin, kävin pyörähtämäs himas sen verta, et heitin vaatteet sinne ja otin vaihtovaatteet reppuu. Sit kauppaa; laatikko kaljaa ja lapsille karkkipussit synttärilahjoiks. Sit tulin tähän Marielle ja ilmotin vaa, et lähen about puolen tunnin pääst maalle. Kerkesin mä täs kolme kaljaa juomaa, ja sit lähinki jo. Oli paras reissu pitkii aikoihi ! Ja oon siis niin positiivisesti shokissa ettei mitää rajaa. Lauantaina menin jo aamusti kaverin luo kahville ja kattoo viel lapsii. Ja kolmelta mult lähti dösä takasin poriin.
Marie soitti sopivasti ku olin maantiekadun apteekin kohdalla, ja päätinki tulla suoraa tähän. Istuttii täs iltaa muutaman kaljan kanssa. Joskus kahden mais lähdin himaa nukkumaa. Aamulla Marie soitti: "ooksä jo hereillä?"-puhelun, ja samalla ajattelin et perkele! Marie menee rippijuhlii tänää, ni mähän voin mennä koiravahdiks! Heitin kledjut niskaa ja tulin tähän. Kerkes Marie yhden röökin mun kans täs polttaa, ja sit se lähti. Täs me nyt ollaa Brunon kans hengailtu, käytii mun tykön hakees vessapaperii ja samal kierreltii tuol puistossa. :) Nyt toi nukkuu.
Mutta, ei mitään, mä en jaksa keskittyy enää tähän.
~VIIVIFANNY
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
- Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan, me voidaan tehdä ihan mitä halutaan
In your face; täs nyt kaks viikkoo oltu selvinpäin (yhtenä iltana join 4 kaljaa ja pari iltaa sitte join yhden kaljan). Hauskaa tulla siskon luokse katkoilemaan, koska mustahan ei tule koskaan A-klinikan potilasta ! Eikä tää selvinpäin oleminen oo ollu niin kamalaa, mitä mä aluks luulin. Oon voinu niin henkisestki ku fyysisestikki paljon paremmin.
Alotin tossa 30 päivän lankutus haasteen, ja pääsin minuuttiin asti, sit mun selkä oli yks ilta ihan vitun kipee, enkä tehny sitä. Ja eilen mul oli koko päivän iha ihme huimauskohtauksii, ni en ees uskaltanu tehä mitään. Ja sit oon joka ilta käyny lenkillä, paitsi eilen. Oon lainannu naapurin koiria ja kävelly joko 3km tai 5km lenkin. Tääl ku on aina niin vitusti häslinkii ku lapsii tulee ovista sisää, ja lapsii menee ovesta ulos, ni mä tartten sen vajaan tunnin ittelleni omaa aikaa. Yllättävän rentouttavaa kävellä tuol karkkilan koskee pitkin napit korvilla. Saa niitä omiaki ajatuksia vähä auki jnejne.
Siruki tuli täällä käymää, ja mentii sit mummilaa. Eka syötii mummin tekemää lihakeittoa, sen jälkee lähettii rantaan kattomaa mummin soutuveneen kondis. Jos oisin ollu yksin liikkeessä, ni en kyllä ois välttämättä sen kyytiin lähteny.. Kyl se sit pysy pinnalla ja pysähdyttii jollekki laiturille, missä päästii sit Sirun kans uimaan. Hyi helvetti et oli kylmää vettä! Sit soudeltii takasi, laitettii notski tulille ja grillailtii makkaraa. Mummi laitto meille pedit "sviittiin", ja siel sit pelailtii korttii. Siru simahti jo vähä jälkee yhentoista, ja mä ennen kahtatoista. Aamulla mummi oli laittanu meille kivan aamiaisen ja lähti itte asioille. Pelailtii taas korttia ja koottiin kompostori. Ei ollu muuten mikää kauheen helppo homma. Sit ku mummi tuli, ni lähettii melkei samantien sit takasi Karkkilaan päin, pysättii Läyliäisis moikkaamas tätää ja serkkuja. Samana iltana lähettii taas noitten naapureitten koirien kans lenkille ja eksyttii.... 1,5h me siel metsäs samoiltii, ennenko löydettii asfalttitie. Oltiin sit hiukan kuolleita koko ilta.
Tääl on ihan parhaat naapurit, mäki voin mennä ihan huoletta tohon pihalle jubailee Samin siskojen kans. Naureskelin yks päivä itekki, et muthan luokitellaan pian kans "Helsingintien piha-mummoiks". Ihan hyvin mut on otettu porukkaan mukaan, ja Johannaki ykspäivä vaa ilmotti: "sun täytyy muuttaa tänne.". Selkee.
Koht on juhannus. Me ainaki grillataa, en sit tiiä et tehääks me muuta :D. 7.7. aikasintaan mä palaan takasin poriin :)
Ei mul muuta ! Heippa ~ VIIVIFANNY
maanantai 26. toukokuuta 2014
- Pakollinen avautuminen
Eli alotetaas nyt näistä Viivi vs. Sairasen/Kaasisen-perhe sotkuista;
Tää asia on ollu niin paljon esillä, ja multa on niin monet kerrat tultu kysymään että MIKSI ne välit meni? Vastaus; välit meni ihan vaan mun oman dokaamisen takia poikki. Ei mun 16v pikkusiskokaa jaksa varmaa menettää enää yöuniaan mun takia (vaikka se tuolla ask.fm - sivuilla selittääkin että on nostanut kädet ilmaan), ja tuskin meiä äitikää enää sit jaksaa stressata musta. No veikkarakas tuskin ees tietää puoliikaa näistä mun juttusista, ja vaikka tietäiski ni voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että ei sitä kiinnosta. Ja em. lause ei ole millään tavalla pahasti sanottu, vaan ehkä tällä mun veikalla on myös niitä omia ongelmia, u know ?
Sovintoa olen joo yrittäny hieroa, viimeks esim perjantaina, mutta ei siitä nyt näytä lasta eikä paskaa tulevan, ni ehkä jätän sitten väliin, ja he ottavat muhun yhteyttä sitten kun siltä tuntuu. Mä en jaksa aina olla se, joka soittelee ja pyytelee anteeks. Nyt oon sen jo pariin otteeseen tehnyt, ja jos mun anteeks-pyyntö ei kelpaa, ni sit se ei kelpaa. Tottakai oon tehny/sanonu pahasti, mut luulis että se vitun anteeks-sana auttais, taino mitä muutakaa mä voisin täältä länsi-rannikolta käsin tehdäkkään ku pyytää anteeks ?
Joo myönnän, nyt on lähteny vähä lapasesta tää touhu, mut asia on työn alla. Lähen viikon päästä maanantaina Karkkilaan Suskin luokse rauhottumaan. Ja Susannasta on taas jälleen kerran ollut niin helvetin iso tuki mulle, ettei mitään rajaa. + 12.6. sossupalaveri, mut siitä sit sen jälkee enemmän.
Seuraavaksi; miten töissä menee ?
Töistä alko kesäloma vähän aikasemmin ku mitä piti. Voi olla että palaan heinä-elokuussa töihin vielä hetkeks aikaa ennen koulujen alkua, mutta tuskin. Mul on nyt kesä buukattu täyteen näitä pakollisia menoja/pakotettuja menoja, mutta niistäki sitte tarkemmin ku oon saanu nää asiat selville ja kondiksee.
Suomi - Venäjä peli
No ultimaterage vol. 1000 luki jo fb:ssä: " Nyt meni hermot. Jos joku helvetin Putin istuu katsomossa, ni tarkottaako se vittu sitä että venäjä saa pelata miten haluaa?! Ja jos venäläiset kompuroi omiin jalkoihinsa, ni MIKSI suomelle tulee jäähyä ?! Suomi ois voinu voittaa kultaa, mut sit joku vitun saksalaistuomaripellevenäjänpalvoja tulee ja pilaa kaiken. En seuraa enää ikinä lätkää, en SM-liigaa enkä todellakaa enää MM-kisoja. Kiitos kuiteki tästä hopeesta Leijonat ♡ " Ei varmaa enempää tartte selvitystä tääkää asia?
Oiskohan tossa nyt ihan tarpeeks kerrottu ? En jaksa alkaa kertoilee näit mun dokausreissuja, esim miks mulla oli mustasilmä, koska en jaks tehd täst mitää ryyppyblogii tän enempää. Kiitos ja kumarrus :*
~VIIVIFANNY
Tää asia on ollu niin paljon esillä, ja multa on niin monet kerrat tultu kysymään että MIKSI ne välit meni? Vastaus; välit meni ihan vaan mun oman dokaamisen takia poikki. Ei mun 16v pikkusiskokaa jaksa varmaa menettää enää yöuniaan mun takia (vaikka se tuolla ask.fm - sivuilla selittääkin että on nostanut kädet ilmaan), ja tuskin meiä äitikää enää sit jaksaa stressata musta. No veikkarakas tuskin ees tietää puoliikaa näistä mun juttusista, ja vaikka tietäiski ni voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että ei sitä kiinnosta. Ja em. lause ei ole millään tavalla pahasti sanottu, vaan ehkä tällä mun veikalla on myös niitä omia ongelmia, u know ?
Sovintoa olen joo yrittäny hieroa, viimeks esim perjantaina, mutta ei siitä nyt näytä lasta eikä paskaa tulevan, ni ehkä jätän sitten väliin, ja he ottavat muhun yhteyttä sitten kun siltä tuntuu. Mä en jaksa aina olla se, joka soittelee ja pyytelee anteeks. Nyt oon sen jo pariin otteeseen tehnyt, ja jos mun anteeks-pyyntö ei kelpaa, ni sit se ei kelpaa. Tottakai oon tehny/sanonu pahasti, mut luulis että se vitun anteeks-sana auttais, taino mitä muutakaa mä voisin täältä länsi-rannikolta käsin tehdäkkään ku pyytää anteeks ?
Joo myönnän, nyt on lähteny vähä lapasesta tää touhu, mut asia on työn alla. Lähen viikon päästä maanantaina Karkkilaan Suskin luokse rauhottumaan. Ja Susannasta on taas jälleen kerran ollut niin helvetin iso tuki mulle, ettei mitään rajaa. + 12.6. sossupalaveri, mut siitä sit sen jälkee enemmän.
Seuraavaksi; miten töissä menee ?
Töistä alko kesäloma vähän aikasemmin ku mitä piti. Voi olla että palaan heinä-elokuussa töihin vielä hetkeks aikaa ennen koulujen alkua, mutta tuskin. Mul on nyt kesä buukattu täyteen näitä pakollisia menoja/pakotettuja menoja, mutta niistäki sitte tarkemmin ku oon saanu nää asiat selville ja kondiksee.
Suomi - Venäjä peli
No ultimaterage vol. 1000 luki jo fb:ssä: " Nyt meni hermot. Jos joku helvetin Putin istuu katsomossa, ni tarkottaako se vittu sitä että venäjä saa pelata miten haluaa?! Ja jos venäläiset kompuroi omiin jalkoihinsa, ni MIKSI suomelle tulee jäähyä ?! Suomi ois voinu voittaa kultaa, mut sit joku vitun saksalaistuomaripellevenäjänpalvoja tulee ja pilaa kaiken. En seuraa enää ikinä lätkää, en SM-liigaa enkä todellakaa enää MM-kisoja. Kiitos kuiteki tästä hopeesta Leijonat ♡ " Ei varmaa enempää tartte selvitystä tääkää asia?
Oiskohan tossa nyt ihan tarpeeks kerrottu ? En jaksa alkaa kertoilee näit mun dokausreissuja, esim miks mulla oli mustasilmä, koska en jaks tehd täst mitää ryyppyblogii tän enempää. Kiitos ja kumarrus :*
~VIIVIFANNY
maanantai 5. toukokuuta 2014
- viikonloppukuulumiset + ensimmäinen työpäivä
Perjantai 2.5.2014
Jeij, kelan rahat tuli ! Ja kaikki tietää mitä se mun kohdal tarkottaa -> laatikko kaljaa ja onnellinen ilme naamalle :3 Ja perkele, mä ostin myös ruokaa ! Tehtii Marien kans tortilloita. Alottelin Marien luona sit sitä kaljan kittaamista, kunnes saan puole yön mais helvetin hyvän idean, et tää likka lähteeki taas jälleen maalle 'rauhottumaan'..
Lauantai 3.5.2014
00.30 about oon ollu maalla. Join koko yön, soitin äitille helvetin ihkun kännipuhelun aamusti. Lähettii naapurii istuskelemaa (tässä tapauksessa aamua, eikä iltaa). Grillattii siin sit makkaraa ja jotai vartaita (?), ja samalla tissuttelin. Muistin mä oon onnistunu säästämää aika hyvin, mut jostai sattuneesta syystä sensuroin lähes kaiken. Oli ihanaa viettää Jennin kans pitkästä aikaa kahdestaan aikaa ! ♥ +draamaadraamaa ja viel vähä draamaa. Jossain kohti olin lähdös jo porii 'vaikka vittu liftaten', mut jostai syystä en sinne koskaan päässy. Sammuin nätisti sinne naapurii joskus 21.00 maissa.
Sunnuntai 4.5.2014
Herään kolmelt yöllä ja lähin hoipertelemaan mun yöpaikkaan. Aamulla ku herään, ni oli ihan semmonen pieni toivomus siitä, että en ois heränny / että voisin vajota maan alle. Pikkuvikoi ! Kaikki me sekoillaa kännissä, enemmän tai vähemmän. Olin pihalla tupakalla, ku tajuun et naapureitten koira tuijottaa mua n. 10 metrin päästä. Lähen sit viemää haukkuu takasi kotiinsa. Sen jälkee laitan puhelimen päälle, ja sielt sit oli Marielta tullu fb:s "ooks hengis viel?". Mieli teki vastata, et en oo, tai ainaki toivoin sitä. Marie tuli sit mut hakemaan kaverinsa kyydillä, ja olin helvetin helpottunu.. Kiitokset siis Teemulle ja Marielle :3. Marien luona tehtiin taas tortilloja, ku oli niit salaattei ja kastikkei jääny yli. Menin nukkumaa jo salee ennen puoltayötä.
Maanantai 5.5.2014
5.30 herään kamalaa yskäkohtauksee, ja ajattelin mennä sohvalle jatkaa unii, etten herät Mariee. Tämä meidän ihana Bruno 'aka' Brutus oli vääntäny paskat sohvalle. No siivosin ne, mut jostai syystä ajattelin mennä kuiteki sinne sänkyy nukkumaa. No sit tää Bruno alko järsii mun sormiini, ja mä nousin ylös. Menin sinne sohvalle, ja käsi roikku "laidan" yli ja Bruno luuli et se on joku uus leikki. Ku nostin käden mahan päälle, ni alko kauhee itku. Sit tajuun et kello on jo kuuden pintaa, et mun täytyis jokatapaukses herätä puole tunni pääst. Menin siis keittää kahvit ja sillä aikaa ku odottelin kahvin tippumista ni kävin suihkussa. Istuskelin paikoillani vaik kui kauan, ennenko aloin tekee jotain. Ja lähin sit pyöräilee kohti ensimmäistä työpäivää Päärnäisten Päiväkodissa !
Vastaanotto oli ihana! Niin lapsilta, kuin aikuisiltakin. Tykästyin heti siihen paikkaan ! Olin varautunu siihen, et joutuisin tän ekan päivän vaa istuu ja pyörittelee peukaloit, mut onneks en! Mut laitettii melkei heti 'tositoimiin'; luin lapsille kirjoja, autoin pukemisessa ja riisumisessa, olin ruokailus ja nukkumaan menemises messis. Ihan erillaist ku sillo miljoona vuotta sitte tetissä. Oon positiivisesti yllättyny ja odottamalla odotan huomista työpäivää ! 8)
12.00 loppu työpäivä, joo teen vaan 4pv/viikko 4h/päivä. Kävin kotona hakemas vähä vaihtovaatteit, ja pyöräilin takas Marien luokse. Neljältä mentii Katan ja Marien kans kahville Havannaa, ja sen jälkee pyörittii vaa kaupungis, käytii ruokakaupas ja tultii Marien luokse. Siivottii yhdes, ja tehtii pizzaa :P Naureskeltii sitä, et oisko mun pitäny laittaa facebookkii: "Kullan kanssa kämppä siivottu, ja pizzat uunissa! Loppuilta meneeki sit telkkaria kattellessa ja murun seurasta nauttien!", mut en mä sit viittiny tahallani ketää ärsyttää ;). Mut siine se meniki, katteltii töllöö ja puhuttii paskaa. Koht vois itekki mennä nukkumaa, et herää huomenna reippaana sit uuteen työpäivään :3 Laitan muumit pyörii, ja salaa toivon et nukahan tähä sohvalle tms.
Mä palailen taas joskus astialle ;) Morjens !
~ VIIVIFANNY
Jeij, kelan rahat tuli ! Ja kaikki tietää mitä se mun kohdal tarkottaa -> laatikko kaljaa ja onnellinen ilme naamalle :3 Ja perkele, mä ostin myös ruokaa ! Tehtii Marien kans tortilloita. Alottelin Marien luona sit sitä kaljan kittaamista, kunnes saan puole yön mais helvetin hyvän idean, et tää likka lähteeki taas jälleen maalle 'rauhottumaan'..
Lauantai 3.5.2014
00.30 about oon ollu maalla. Join koko yön, soitin äitille helvetin ihkun kännipuhelun aamusti. Lähettii naapurii istuskelemaa (tässä tapauksessa aamua, eikä iltaa). Grillattii siin sit makkaraa ja jotai vartaita (?), ja samalla tissuttelin. Muistin mä oon onnistunu säästämää aika hyvin, mut jostai sattuneesta syystä sensuroin lähes kaiken. Oli ihanaa viettää Jennin kans pitkästä aikaa kahdestaan aikaa ! ♥ +draamaadraamaa ja viel vähä draamaa. Jossain kohti olin lähdös jo porii 'vaikka vittu liftaten', mut jostai syystä en sinne koskaan päässy. Sammuin nätisti sinne naapurii joskus 21.00 maissa.
Sunnuntai 4.5.2014
Herään kolmelt yöllä ja lähin hoipertelemaan mun yöpaikkaan. Aamulla ku herään, ni oli ihan semmonen pieni toivomus siitä, että en ois heränny / että voisin vajota maan alle. Pikkuvikoi ! Kaikki me sekoillaa kännissä, enemmän tai vähemmän. Olin pihalla tupakalla, ku tajuun et naapureitten koira tuijottaa mua n. 10 metrin päästä. Lähen sit viemää haukkuu takasi kotiinsa. Sen jälkee laitan puhelimen päälle, ja sielt sit oli Marielta tullu fb:s "ooks hengis viel?". Mieli teki vastata, et en oo, tai ainaki toivoin sitä. Marie tuli sit mut hakemaan kaverinsa kyydillä, ja olin helvetin helpottunu.. Kiitokset siis Teemulle ja Marielle :3. Marien luona tehtiin taas tortilloja, ku oli niit salaattei ja kastikkei jääny yli. Menin nukkumaa jo salee ennen puoltayötä.
Maanantai 5.5.2014
5.30 herään kamalaa yskäkohtauksee, ja ajattelin mennä sohvalle jatkaa unii, etten herät Mariee. Tämä meidän ihana Bruno 'aka' Brutus oli vääntäny paskat sohvalle. No siivosin ne, mut jostai syystä ajattelin mennä kuiteki sinne sänkyy nukkumaa. No sit tää Bruno alko järsii mun sormiini, ja mä nousin ylös. Menin sinne sohvalle, ja käsi roikku "laidan" yli ja Bruno luuli et se on joku uus leikki. Ku nostin käden mahan päälle, ni alko kauhee itku. Sit tajuun et kello on jo kuuden pintaa, et mun täytyis jokatapaukses herätä puole tunni pääst. Menin siis keittää kahvit ja sillä aikaa ku odottelin kahvin tippumista ni kävin suihkussa. Istuskelin paikoillani vaik kui kauan, ennenko aloin tekee jotain. Ja lähin sit pyöräilee kohti ensimmäistä työpäivää Päärnäisten Päiväkodissa !
Vastaanotto oli ihana! Niin lapsilta, kuin aikuisiltakin. Tykästyin heti siihen paikkaan ! Olin varautunu siihen, et joutuisin tän ekan päivän vaa istuu ja pyörittelee peukaloit, mut onneks en! Mut laitettii melkei heti 'tositoimiin'; luin lapsille kirjoja, autoin pukemisessa ja riisumisessa, olin ruokailus ja nukkumaan menemises messis. Ihan erillaist ku sillo miljoona vuotta sitte tetissä. Oon positiivisesti yllättyny ja odottamalla odotan huomista työpäivää ! 8)
12.00 loppu työpäivä, joo teen vaan 4pv/viikko 4h/päivä. Kävin kotona hakemas vähä vaihtovaatteit, ja pyöräilin takas Marien luokse. Neljältä mentii Katan ja Marien kans kahville Havannaa, ja sen jälkee pyörittii vaa kaupungis, käytii ruokakaupas ja tultii Marien luokse. Siivottii yhdes, ja tehtii pizzaa :P Naureskeltii sitä, et oisko mun pitäny laittaa facebookkii: "Kullan kanssa kämppä siivottu, ja pizzat uunissa! Loppuilta meneeki sit telkkaria kattellessa ja murun seurasta nauttien!", mut en mä sit viittiny tahallani ketää ärsyttää ;). Mut siine se meniki, katteltii töllöö ja puhuttii paskaa. Koht vois itekki mennä nukkumaa, et herää huomenna reippaana sit uuteen työpäivään :3 Laitan muumit pyörii, ja salaa toivon et nukahan tähä sohvalle tms.
Mä palailen taas joskus astialle ;) Morjens !
~ VIIVIFANNY
perjantai 2. toukokuuta 2014
Oon roskakori, mihin voit vaan huoletta huolesi viskaa
Vaikka nyt onki menny taas astetta jos toistakin lujempaa, ni mul on ollu ihan mahti aikaa täs nyt muutaman viikon ! :) Tullu joo kaadettuu alkoholii kurkusta alas vähä muittenki edestä, mut hei; pikkuvikoja ;)
Hmm mitäs muuta ? Olin työhaastattelussa, ja mulla alkaa kuntouttava työtoiminta päärnäisten päiväkodissa nyt maanantaina :) Oon bunkannu Marien luona about 2viikkoo, ku ei vaa yksinkertasesti jaksa olla yksin kotona :/ Mieluummin vietän aikaa ystävän kanssa ja puhun paskaa jnejne, ku istun yksin kotona. Ja meil on siis ollu ihan parasta aikaa Marien kanssa :) <3
Maanantaita odotellen ! Palaillaa astialle ensimmäisten työpäivien jälkee ;)
~VIIVIFANNY
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
- Häääppi bööörthdeeei tuu miii änd Kata
Vähä villimpi viikonloppu taas takana. Perjantaina Siru tuli poriin, juhlistamaan mun synttäreitä, mut mentii sit tottakai Katan synttäreille ku ne perjantaina oli :P Ei siin mitää, kännipäälle ja cabaa, missä meil oli pöytävaraus.
Toni; Katan kihlattu :) Mun oli ihan vitun pakko ikuistaa tää meiän pituusero :D Ku oon aina pitäny itteeni "pitkänä", ni nyt sit mun harhautunu minäkuva räsäytettii urakalla paskaks. :'(
Ryhmärämä ! Meiän synttäriseurue + kuvaajasiru :D
Nää on näit "illan viimeisiä rakkaudentunnustuksia" , otettu vähä ennenko ollaa lähetty pois cabast :D
Paskaaskumppaa, mut pakko kilistää !
oon siis nähtävästi taas rakastanu vähä jokaista.. :D Eikai, onneks olkoon Kata <3
Ja sit ois viel yks kuva, missä syödää Sirun kanssa voileipäkakkua. MUTTA, siin nyt on pari epäkohtaa, mitä en välttämättä ois halunnu näyttää kellee..
JA SITTEN VIIVI 19V PARTYT !!! Eli en koskaan varmaa kerinny siitä humalasta selviimää, ku Riku jo soitti, et mennää niille dokaamaa Sirun kans. Jossain kohti sinne tulee Rikun serkku ja joitai muita, ja lähettii sit Lattomerelle jatkamaa. Ei siin mitää muuta, mut mä en sattunu tuntemaa sieltä ketään muutako Sirun ku me herättii.. Riku oli lähteny joskus ku mä oon sammunu. :D Tosin, ehkä viivuskan on ollut aikaki mennä nukkumaa ku en enää itekkää saanu mun puheestani selvää, kiitos jäksy.. Onneks sit Rikun serkku heitti meiät takasi käppärää, ja kärsin koko päivän krapulassa ja katottii KAIKKI leikkaamattomat hopeanuolet putkee. Mitä me laskettii et oltais 8 tuntii maattu siin sohvalla.. Ja koin elämäni ensimmäisen kunnon liskojen yön jumalauta. Nukuin su - ma välisenä yönä parhaimmillani 2h putkee. Heräilin kokoaja, ja muutenki iha kauheeta, hyi vittu !
Lauantai aamu 5/5 !
Pakollinen hissiselfie Rikun ja Sirun kans :)
Ja tietenki se pakollinen vessaselfie Sirun kanssa.
Olé !
Maanantaina Siruki lähti jo takasin kotiin. Eilen sit mä lähin hieman extemporee kauppaa hakee kaljaa, kello oli 20.41 ku astuin ovesta ulos. Ei siin mitää, litkein yksi kotona kaljaa, kunnes lähin keskustaa Marien luokse. Sit siellä jatkettii hetki, ja sit mentii tulliin vetäseen yhdet :) Ja joo, lauloin myös yhen biisin karaokee. Eikä oo muute varmaa ikinä kestäny kotimatka tullista tänne 1,5h.. Mut nyt oli pari mutkaa matkassa, ja muutama pysähtyminen :D Sit ku pääsen kotiin, ni saanki idean et lähden Tonin luokse toho sairaalan lähettyville yökahville, seki oli aika extemporee. Eli eilinen oli kokonaisuudessaan extemporee. Kiitos Marie ja Toni :3 !
Must tuntuu et täst on tulos joku vitunnäkönen ryyppyblogi :D:D:D Mut helvetti, mul on elämä muute nii tylsää, et vaa ryypätessä sattuu ja tapahtuu. Huomen ois sit 13.00 kuntouttavan työtoiminnan alkuhaastattelu. Mun ihana jälkihuoltotyöntekijä tulee vain ja ainoastaan sen takia töihin aiemmin, että se voi tulla mun henkiseks tueks. Oot paras <3 Paska homma täs on se, et tänää tajusin et mul menee todnäk koko helvetin kesä töissä. Ja mä en tykkää en sitte ollenkaa :( ! Jos hyvä tuuri käy, ni saan sovittuu, et jos saisin ees heinäkuun vittu vapaaks, koska koulut alkaa mahdollisesti sit elokuussa.. Toivottakaa onnee !
~ VIIVIFANNY
tiistai 8. huhtikuuta 2014
- Haluun jotain muuta ku tää, haluun mielen, merkityksen elämälle
Hola ! Ei mustakaa oo pitkää aikaa taas kuulunu mitää..
Kirjotin tähä äske iha saatanan pitkän stoorin mun unista ja kaikkee. Mut jostai syystä poistin sen. Se meni ehkä vähä liian henkilökohtasuuksii, ja koska tätä blogia voi stalkkaa ketä vaa, ni nii, u know ?
Enkä jaksa nytkää mitää stoorii kirjottaa. Laittelen kuvia, ja kirjottelen sit niihi ne kuvatekstit ja blaablaablaa.
Kirjotin tähä äske iha saatanan pitkän stoorin mun unista ja kaikkee. Mut jostai syystä poistin sen. Se meni ehkä vähä liian henkilökohtasuuksii, ja koska tätä blogia voi stalkkaa ketä vaa, ni nii, u know ?
Enkä jaksa nytkää mitää stoorii kirjottaa. Laittelen kuvia, ja kirjottelen sit niihi ne kuvatekstit ja blaablaablaa.
#darraselfie
Eli tää on viimeviikon keskiviikolta. Tiistaina Riku soitti ja lähin sitten sen ja muutaman muun kanssa tampereelle FatLady-nimisee baarii dokaamaa. Oli halpaa. Kotimatkasta nyt ei kauheest muistikuvia oo. Säikähin jopa vähä ku heräsin kotoota. Mul on loppunu akku jossain vaihees puhelimesta, ja oon sit saanu sen päälle kuuden maissa, ku oon 5.59 lähettäny viestin, huhhuh. Ja oon todnäk myös sit sammunukki siihe aikaa. Sit ku herään 11.30 aikoihi, oon vieläki iha vitun naamat. Sit tuli se laskuhumala, ja menin nukkumaa. Sit ku herään taas, ni ystäväni krapula on laskeutunut. Ja siis tällä kuvalla on myös tarkoitus (eli en yleensä kuvaile itteeni krapulassa): värjäsin hiukset tiistaina, ja niist tuli aika punaset. Tottakai mun piti infota kavereille näistä !
Sit on tälläi pieni ihanuus, Kiki. Se on Katan kisunen, joka rakastaa mua :3 Ja ne jotka ei tajunnu; ollaan sovittu Katan kanssa riidat.
Tämä pieni vauva tykkää nukkuu mun päällä <3 Ja Kiki on mun käsittääkseni 6kk vanha. Ja mä niiiin haluisin tän kissan jälkee oman kissan, mut taidan olla vähä allerginen. Raavin itteeni siitä kohdasta, mistä Kiki on mua nuollu / purru, mun hengitys ahdistuu ihan saatanasti ja nenä menee tukkoo aina ku oon Katalla ollu :(
Perjantaina oltii sit Iidan kanssa vähä viihteellä :) Iidaki pääs ekaa kertaa baarii. Tullibaari = tuttu ja turvallinen mesta <3
Tää on samalta illalta, pakollinen uusien aurinkolasien heruttaminen, olé !
Oonalla oli 4.4. 2v synttärit, mitä sit juhlittiin lauantaina. Ja nii, 'pienessä' darrassa olin siellä.
Kata: ylpeä 2vuotias äiti ;) <3
Siinä itse juhlakalu vielä kokonaisuudessaan :) Ostin ompulle pinkit pillifarkut ja nokkamukin synttärilahjaks. Menin sinne jo 11 aikaa aamusti, ku Katal oli viel hommii tekemättä. Meikkasin ja katoin Oonaa sen aikaa, et Kata saa kakut koristeltuu jnejne. :) NII JOO! Olin myös yks ilta 2h Oonan vahtina, ihanan helppo lapsukainen! Ja todellakin oon valmis vahtimaan useemmin!
Tää on tältä päivältä. En oo täs nyt tehny oikeestaa mitää. Kävin eile heittääs sossulaput, ja oon nii vitun ylpee ittestäni ! Tein sen YKSIN ja kaikelisäks menin viel DÖSÄLLÄ. MINÄ, kaupunkikammonen ihminen ! Huhhuh. Enkä meinannu kuolla ku kerran paniikkii ;)
Palaillaan sit ku on taas jotain asiaa !
~VIIVIFANNY
torstai 20. helmikuuta 2014
- Terveiset sinne taivaaseen ♥ + kuulumiset
Hyvää syntymäpäiää isi ♥
Tänään isi täyttäis 49 vuotta. Muistan ku se aina sano ettei se tuu koskaan näkemään omia 50v synttäreitään. Eikä tullukkaan. Vaikee kuvitella että isii ei ookkaa enää, viel tälläi 1,5 vuode jälkeekää en sitä voi ymmärtää. Toivoisin et voisin soittaa isille ja kertoa kuinka tärkeä se mulle on. Ja kuinka helvetisti sitä rakastan. Mut tiedän et isi sen tuolla jossain tietää. En tuu ikinä isiä unohtamaan ♥ !
Sit vois taas vaihteeks kertoo muita kuulumisia ! Täs nyt ei oo mitää erityistä tapahtunu. Ystävänpäivä meni heti aamusti päi vittuu ku oltii ajaas harjavallasta takasin poriin. Meilt puhkes vasen takarengas ku vauhtia oli 80km/h. Onneks oli suojelusenkelit matkassa ja saatii auto hallintaa, en muute tätä ois täs kirjottamassa. Hätävilkut päälle ja tienvieree heiluu. Seisottii puol tuntii siin tien vieres eikä kukaa pysähtyny! Kui vitu itsekäs tää nykymaailma on. Puhelimist akut loppu ja käveltii sit about 5km ulvilan amiksee soittaa puhelu et päästii vittuu sielt. Onneks emppu keksi sit piristykseks et meikataa ittemme iha vitu pelleiks :D
Perus, en oo ollu taas vähää aikaa kotona, tänää olis tarkotus mennä ni pääsen siivoilee :) hiuksetki o taas kasvanu jonki verran. Oon siitä ex-poikaystävästä päässyt kokonaan eroon ja oon ollu suurimmaks osaks onnellisempi ku mitä sen 2kk aikana missää kohti olin. Ei toi seurustelu taida viel olla se mun juttu. Käytiin toissapäivänä Empu kans maalla pyörähtämäs ja moikkaamas ihmisii ♥
Auton takapenkkibileeet
Leidit landella ♥
Vietetti myös Niko ja Empu kans koti-ilta! Pelattii kimblee ja muuttuvaa labyrinttii. Ja maistettii Empu kans myös tota viinii, se oli vitun paha...
Emppu ♥
Mullaki o nykyää insta, saa seurata ! @viivifanny
Kuullaan/nähdään, moi ♥
~VIIVIFANNY
torstai 6. helmikuuta 2014
- kuulumisia
Holaa ! Ei oo mustakaan pitkään aikaan mitään kuulunu.. Tällä hetkellä mulla menee ihan loistavasti :) ainaki suurimmaks osaks.. Nokia 500 lahos salee lopullisesti ni siirryin nykyaikaan ja ostin Samsung Galaxy Trend+ - puhelimen. Maksoin siitä 125e, enkä ainakaa vielä oo katunut. Tää on tosi helppo käyttöinen, vaikkei ois kauheesti androideist kokemusta. Puhelimen kamera on tosi hyvälaatuinen, ja se on yleensä mulle aika tärkee asia puhelinta valitessa (olikoha toi enää suomee..?). Ja toinen tärkee asia on whatsapp! Käväsin viime viikonloppuna maalla ja ny oon sunnuntaista asti hengaillu Empun luona. Leikeltii taas mu hiuksii ja uus väriki on päässä :) !
Tässä nyt vanhat hiukset. Niiku näkee ni noissa ei oo sellasta selkeetä väriä, vaan vähän sitä sun tätä...
Leikattii eka aika rankasti näit hiuksia, ennenko heitettii värinpoisto päähän. Ja joo värin poiston ku vetää sekasikiöhiuksiin ni lopputulos on lähes yhtä sekalaista.
Ostin Cameleo halppis hiusvärin (3,90e), sävyn nimi on Dark Mahogany ja numero 5.6. Vähän pelotti et niistä tuli liian punaset, mut oon kyllä tyytyväinen näihin!
Eilen oltii Empu kanssa Kyläsaareasa saunomassa, ja kyllä mä siinä oluttakin otin..
Palaillaan taas !
~ VIIVIFANNY
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)