Oon täs miettiny tosi paljon mee mummii. Siis niiku oikeesti paljon. Jasu osti lumiharjan (?) autoa varten, ja mä sit lupauduin harjaamaan mee pikku punton. Sit ku istuin autoon ni sanoin Jasulle: "Sillo ku olin skidi ni mummi skrabas aina pinene reiän mun ikkunaan ja vilkutti siitä sit mulle". Siis noinkin pieni asia, ja se on jääny mun mieleen. Ja sit oon muistellu sitä kun mummi aina laulo mulle illalla jos vaan pyysin, ja peitteli. Semmosta mitä äiti teki tosi harvoin. Ja tottakai mä nautin niistä pienistä hetkistä. Ja sit mietin et voisin oikeesti vieläkin pyytää mummii peittelee mua ja laulamaa. Joo ihan tervettä käytöstä 19 vuotiaalta naiselta, kyllä! Mut minkäs sille mahtaa. Ja tänään ku käytiin pienel kävelyl tos lähimetsäs Jasu kans, ni sanoin "hiuka mee mummi rakastais tätä paikkaa". Ja sit aloin muistelemaan sitä kun mummi vei meiät aina metsäretkelle lähimetsään. Tottakai me jo tunnettii se metsä melkein paremmin ku omat taskumme, mut aina se oli yhtä jännittävää. Sit ku mä muutan Tampereelle, ni toivon että mummi tulee käymää, ja mä pääsen näyttämään sille noita paikkoja missä tänään käytiin. Ja mummi, jo sä luet tätä tekstiä, ni mä oikeesti rakastan sua! Ja tuun aina rakastamaan. En välttämättä oo sitä aina näyttäny, enkä oo varma et meniks mulla se 19 vuotta tajuta se asia. Mut parempi myöhään kun ei milloinkaan, eiks nii? Ja olit tosi isona tukena kevään-kesän aikana, sillon ku mulla meni kaikkeista huonoiten. Kiitos.
Ja nii se Tampereelle muuttaminen. Se tapahtuukin jo Tammikuun viiminen päivä. Ihan vaan sen takii et käppärän kämppä menee remonttiin. Ja no nii, se mun uus kämppähän valmistuu vasta 13.2.2015, eli oon kaks viikkoo "koditon". Mä en oo koditon, mun huonekalut on kodittomia. Siis sen nyt kaikki tietää et mä oon enemmän ku tervetullut Jasulle. Ja noi naapuritki varmaa jo luulee et mä asun tääl, ja et me ollaan naimisissa, koska no ovessa sattuu nyt vaan lukemaan yks sukunimi. Eli hyvää päivää, olen Rouva Rapatti. Okei, ehkä tulevaisuudessa joskus. Mut oon alkanu enemmänku odottamaan tätä Tampereelle muuttoo. Varsinki eilisen jälkeen ku puhuin pikkusiskon kanssa kaks tuntii puhelimessa, ja se sano tulevansa sitä käymään ku mä muutan. Ja no tietäähän sen kaikki et mun elämänlaatu paranee huomattavasti. Jos siis selviin hengissä niistä kahdesta viikosta mitä asun Jasun kanssa saman katon alla. Se mua pelottaa oikeestikki. Toisaalta vois sanoo et me jo asutaan saman katon alla, mä oon tääl aina, ellei mul oo jotain asioita porissa. Ens viikolla esim täytyy olla koko viikko. Vähä me kuollaa.
Nii joo, Viivin aamusekoilit part 1002. Jasu oli ottanu mut kainaloon ja mä olin sille sit tokassu: "ei tartte kidnapata", ja hetken päästä mä olin jo puoliks hereillä ja lupauduin tekemään korvapuusteja. Taikina on ollu kohoomassa joku tunnin. Ehkä mä alan niit korviksii nyt vääntelemään, ja sit me lähetää romanttiselle ajelulle jonnekki abclle kahville. Olé !
~VIIVIFANNY
