- Kirppu ja vieroittautuminen Venlafaxiinista

Venlafaxin, se ihmelääke, mikä vie kaikki sun pääviat pois. Se ihmelääke, mikä ei enää 150mg jälkeen tehonnut, ja nosto 300mg:aan toi enemmän haittavaikutuksia. Lääke, mitä söin turhaan vuoden verran. Ja nyt siitä vieroittautuminen on helvettiä. 

"1. viikko jokatoinen päivä 2tablettia, ja jokatoine päivä 1tabletti

2. viikko joka päivä 1tabletti

3.-4. viikko joka toinen päivä 1 tabletti, ja jokatoinen päivä ilman."

Tänään on toinen päivä kolmatta viikkoa, eli ensimmäinen kokonaan lääkkeetön päivä. Ahdistaa, vituttaa, väsyttää ja oksettaa. En voi siirtää katsetta kohteesta A kohteeseen B, ilman hetkellistä huminaa päässä, ja ilman helvetin pitkää tarkennusta. MIKSI lääkkeistä on tehty näin helvettiä? Miks ei ensimmäisenä tarjota terapiaa, kun meet sanomaan että voisit tappaa itses, vaan pumpataan sut täyteen lääkkeitä. "Oxamin 1-2tbl iltaisin unettomuuten, voi käyttää myös ahdistukseen. Mirtazapin 0,25-0,5tbl iltaisin nukkumista parantamaan. Metoprolin 1tbl aamulla, ja 1tbl myöhemmin päivällä tykytyksiä estämään." Niin, ne ongelmat katoo kun ne haudataan lääkkeitten alle. Ei tärisyttäny, hikoiluttanu tai tykyttänyt. Ei ollu unettomuutta, eikä ahdisusta. Mirtazapiiniä en edes syöny, riitti jo yks masennuslääke.

6.8.2016 mä tein positiivisen raskaustestin. Siihen jäi oxarit ja metoproliinit. Venlojen lopetusta käsittelevä aika oli kuun puolessa välissä. Pieni kirppu, pieni ihme. Äidin oma ihme, jonka ei pitänyt vielä tulla, mutta on enemmän kuin tervetullut meille. Äitin pieni, joka kasvullaan aiheuttaa kipuja äitille, ja aamuisin pahaaoloa. Äitin ihme, jonka takia äiti jaksaa kärsiä viekkareista. Ihme, johon en kokenut olevani vielä valmis, mutta ihme, mihin oonkin just nyt valmiimpi kuin koskaan tuun olemaan.

Tää on varmasti rankkaa Villelle. Sehän ne kiukuttelut taas kerran joutuu kuulemaan. Mä tiedän, mutten aina koe olevani niin tuettu, kun mun pitäisi olla. Toisinaan Ville ottaa mun kiukut turhan paljon itseensä, vaikka oon koittanu sille selittää että hormoonit, ja lääkkeen lopetus ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Vika ei ole Villessä, vika on mussa, koska en osaa käsitellä ihan jokaista tunnetta, varsinkin kun ne vaihtuu sen 1000 kertaa tunnissa.

Ja tää on rankkaa mulle, enemmän fyysisesti ku henkisesti. Ahdistukset mä voin aika hyvin kiertää hokemalla itelleni, että teen tän kirpun takia. Mut sitä ahdistusta, mikä katseen siirtämisestä tulevista oloista johtuu, en voi kiertää. Mä vaan odotan, että tää loppuu, ja voin sanoa että mä oon vieroittautunut helvetin vaikeesta lääkkeestä. 

25.8.2016, rv 8+1

~ VIIVIFANNY rv 9+3