- en mitään, en ketään

6.45 herätyskello soi, mä tönäsen Villen ylös, ja tokasen "kahvia ja tupakkaa". Ville nousee, ottaa Jalin, käyttää sen ulkona JA keittää kahvit ja kääntää tupakinkin valmiiksi. Viimeistään 7.00, kun mun toinen herätys soi, mä nousen ylös, meen valmiin kupin ääreen, otan tupakan ja menen ulos. Herään rauhassa, samalla kun Ville keittää aamupuuroa. Tää tulee jo rutiinilla.

Yks aamu Ville joutu lähtee viemään lapsia kouluun, ja mulla meni pasmat ihan sekasin. Mä en osannut ees syödä kunnolla. Kun Ville tulee takasin, huomaan, että alkaa olemaan jo kiire. Samalla kun mä juoksen rappusissa, Ville tulee mun perässä myslilautasen kanssa ja syöttää mulle niitä myslejä. Se kääntää mulle tupakit kouluun valmiiksi, ja vie mut sinne kouluun. Mun koulupäivän aikana Ville tiskaa, hakee puut ja petaa pedin. Kun se hakee mut koulusta, pääsen suht siistiin kotiin. Loppupäivän voin suurinpirtein vaan maata Villen kainalossa. Kiitos kulta!

Välillä mun ei tarvitse kuin katsoa Villeä, niin mä alan hymyilemään. "Toi on mun mies, toi on maailman paras mies, ja se on mun!". Tietenkään meilläkään ei aina ole ihan niin ruusuilla tanssimista tämäkään, mut kinat kestää max pari tuntia, ja sit me sovitaan. Tai vaihtoehtoisesti unohdetaan. Ja on meillä asioita, mistä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen, kuten auto. Mutta, mä rakastan tätä miestä, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Mä rakastan jokaista hetkeä, kun mä saan Villen kanssa olla. Ja jokaista aamua, kun mä saan sen vierestä herätä. Tää mies on mulle kaikki kaikessa.

Minun, maailman paras <3