Kun yritetään kaikki, ja siltikään ei toimi, ni ei voi muutakun päästää irti. Itku pitkästä ilosta.
Me nostettiin monta kertaa kaikki asiat pöydälle, pyyhittiin se pöytä ja yritettiin pitää se puhtaana. Kyllähän se hetken kesti, mut sit taas oltiin sen saman pöydän ääressä, samojen ongelmien kanssa.
Mä en voi muutakun kiittää sua Jasu tästä vuodesta. Mä sain hetken aikaa leikkiä normaalia ihmistä. Mä sain myös tutustua uusiin ihmisiin, jotka näytti mulle ymmärrystä. Mä sain olla osana perhettä, ja mä sain tuntea rakkautta muualta kuin omalta perheeltä. Mä sain ihanan rauhallisen vuoden.
Mä uskon kohtaloon, ja kohtalo halus tän kokemuksen muiden joukkoon. Mä uskon että kohtalolla on Jasulle tarjottavana jotain mua parempaa. Ja mä uskon, että vielä mä pystyn sitoutumaan. Mä uskon että kohtalo halus näin.
Me jatketaan ystävinä. Ja mun mielestä se on hyvä, koska Jasu tuntee mut. Sille voin kertoa kaiken. Siihen mä luotan.
Jali jää Jasulle.
~VIIVIFANNY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti