Los Bestimus Siskomus <3
On ollu ihan sika hauskaa viettää vähän enemmän Suskin kanssa sellasta naistenaikaa! Siis me ei olla tehty mitää erikoista, tyylii shoppailtu tms. Me ollaa istuttu molemmat koneel, mut silti puhuttu ihan älyttömästi. Tuntuu et nykyään on tosi harvassa nää "systerihetket", mut kyl tää täst pikkuhiljaa.. :) Suskin mies on kans ottanu mut hyvin perheesee, vaik sen kanssa läpäl väännetäänki aika usein. Ja sit tää miehen koira, ihan sika ihana, oon rakastunu :3 Nukkuu joka yö tos matolla, tän sohvan missä mä nukun, vieressä. Viime yönä mä heräsin joskus kuuden jälkee käymää kusella, ku tulin vessasta, ni tajusin et helvetti, koira ei ookkaa enää siin sohvan vieressä.. Hetke aikaa kattelin ympärilleni, kunnes tajusin kattoo sänkyy, systerin mies oli lähteny jo duunii ja vieny koiransa himaa. En sitte meinannu saada enää unta.
Eilen värjättii mun juurikasvu vittuun, ja tänään sit vedettiiki raidat viel. Syötii myös yhdessä iltapalaa ja lööbailtii paskaa. Oon iha sika onnellinen, et mulla on Suski, vaik meil nykyää onki aika vähän sitä sellasta aikaa, että voisin kertoo sille kaiken. Mutta se vähä mikä meillä on, ni se onki sit kultaakin kalliimpaa <3
Katti <3
Tänää mun kakkosperhe saikin uuden perheenjäsenen, Katin. Katti tulee tosi huonoista oloista. Asu sellases spugeluolas, sillä ei saatana ollu edes hiekkalaatikkoa siellä! Tää hirmumies on about 7v vanha.. Ajateltiin et ne kaikki hakkaamiset ja jalasta roikottamiset ois jättäny tohon kissaan arvet mut ei, aivan rauhallinen. Ja siis mähän pelkään kissoja, ne on nii viekkaita ja äkkiarvaamattomia, vähä ku ketut. Mä tääl venasin koko päivän ihan paniikissa ja venasin et Katti tulee. Ovikello soi, ja mä menin jo ihan paniikissa avaa sitä ovee, mut siel se nainen sano et reilu 30 min ni katti o meiän. Oli menny 40 minuuttii tosta, ku sanoin yhelle mukavalle miehelle fbssä, et se kissa voi olla hetkenä minä hyvänsä täällä. Eikä menny aikaakaan kun se ovikello soi, ja Katti sieltä tuli. Tosiaan, ajattelin et laiminlyönnin takia se ei luota keheenkää, vaa raatelee mutki hengiltä.. Mut tää oli niitä harvoja kissoja, joista tykkäsin heti ensisilmäyksellä. Sit ku lapset tuli, ni tääl alko illan mittaan olee aika helvetinmoista meteliä, monta kertaa sanottii Mirolle, että Katti säikähtää ! Mut ei se totellu. Ja joo, Katin nimi on ihan oikeesti Katti ! Kata yritti ehdottaa Tofuu/Toffifeeta, mut koska ne on syötävää ni ihan hyvin mä oisin voinu nimetä ton Parsakaaliks tai Kalapuikoks. Tea ei yhtään tykänny aluks Katti-nimestä, mut kyllä seki sit loppujen lopuks alko ja Kattia kutsumaan Katiksi :P Nyt toi läskikasa kierii tossa matolla, ja on aivan ihana <3
Lepää rauhassa, jäit muistoihimme..
Tää kohautti koko maailmaa. Tää ihminen oli sitä jotain. Ja tästäkin tuli kauhee sota.. Kukaan ei tyylii sais ilmaista suruaan fbssä yhden ihmisen mielestä. Mä en jaksa nimeä sanoa, koska siitä syttyis todnäk ihan uus sota taas vaihteeks.Me, ketkä suretaan Paulin perään, ni ollaan tekopyhiä. Että me ei kuulema voida surra aidosti, koska me ei tunneta ko. ihmistä muutako sen roolihahmoja. Ja tätä verrattiin mm mun pikkusiskon kuolemaan, mikä loukkas todella paljon. Nää on niin kaks eriasiaa, et ei mitää rajaa.
Mun mielestä aitoa surua on monenlaista. Läheisen kuolema on ihan eriasia ku mitä jonku näyttelijän kuolema, mutta mun mielestä mä voin surra aidosti sitä, että tää maailma on jälleen kerran menettäny hyvän näyttelijän. Kai mä sit oon tekopyhä paska, kun mulle tulee kyyneleet silmiin tosta kuvasta, mikä tossa on. Mutta se on sitten tämän ihmisen oma mielipide.
JA HALUAN NYT SINULLE SELVENTÄÄ:
mulle on yks hailee, mitä sä kirjotat sun facebookkiin, kunhan se ei loukkaa muita ihmisiä, ja niiden tunteita, jos näin kuitenkin on, niin ei tartte suuttua siitä, että siit tulee kauhee sota. Eikä myöskään tartte ottaa rankkoja asioita mukaan näinkin pieneen riitaan. Ja älä pliis alota tästä enää mitään sotaa, sä oot jatkanu tota Paul Walker juttua ihan tarpeeks facessa. Kaikesta huolimatta, oot tärkeä <3
