Ystävyydestä voi olla montaa eri mieltä, joittenki mielestä ystävyys ja kaveruus on sama asia, mun mielestä ne ihmiset on vähän vitun tyhmiä.
Kaveruus voi olla ihan yhtä "syvää" ku ystävyys, mut en mä ainakaa luota mun kavereihin samalla lailla kun ystäviin. Kaveruus voi mun mielestä päättyä ihan koska vaan, ihan vaikka puskista.
Ystävyys taas on mun mielestä enemmän sitä luottamusta, tukemista ja yhdessäoloa ehkä vähän tiuhempaan tahtiin kun kaveruudessa.
Just eilen Veeran kanssa puhuttiin eilen siitä, et mä en esim voi olla kolmea päivää kauempaa puhumatta sen kanssa, koska pelkään et sille on sattunu jotain / sil ei oo kaikki kunnossa. Ja siitä, että tosiystävä ei vaihtais mua edes karhuun tai leijonaan :)
Sit on tää sanonta; "Pidä ystävät lähempänä, viholliset vielä lähempänä", mä en oo koskaan päässy tohon lauseseeseen kiinni.. Onks se sitä, et sä opit tuntemaan sun vihollises heikot kohdat jne ? Et olinkoha mäki vaa pelkkä vihollinen, kelle voi sit huonon päivän tullen purkaa kaiken..?
Mun ja tän ko. ihmisen välillä on ollu vähintää kerran kuukaudessa riitaa, ja aina mä oon antanu sille anteeks.. Sillon ku mä olin huora, sillon ku mä olin saatanan lehmä, minkä täytyis painuu vittuun, sillon ku mä sain sulta uhkauksia, kaiken mä annoin sulle anteeks. Tätä mä en enää anna, sori. En vaa yksinkertasesti jaksa enää pelätä sitä, että uskallanko mä heittää läppää, että mikä sun reaktio on ? Nauratko, vai vedätkö turpaan ?
xoxo VIIVIFANNY
