Miks mä en ole kirjottanu pitkään aikaan? Mä en oo kerenny. Jos mä en oo juoksemassa asioilla, ni mä teen pihahommia. Jos mä en tee pihahommia, ni mä oon todennäköisesti mökillä laittamassa sitä kesäkuntoon. Jos mä en ole mökillä, niin mä uhraan aikaani meiän asuntoon ja siivoon. Jos mä en siivoo, enkä mitään muutakaan edellämainituista asioista, niin mä makaan sohvalla ahdistuksissani.
Musta on nyt löytynyt uusia diagnooseja päälääkärin luona. ADHD ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Kukaan ei ikinä mulle selittäny, mitä tarkoittaa sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Sitäkö, että mä oon ihan aikuisten oikeesti HULLU? Vai että mä en vaan tiedä paikkaani maapallolla? Vai että mä oon vaan helvetin hukassa itseni kanssa? Vai noita kaikkia? Mä en tiedä, ja se ahdistaa mua. Mitä jos mä oon oikeesti se hullu? Miten hullu mä oon? Niin hullu, että mä oon kuvitellu mun koko elämäni? Että mä oikeesti makaankin jossain sairaalassa niin pahassa psykoosissa, että mä olen kuvitellut viime vuodet. Nää kaikki kysymykset pyörii mun päässä, enkä saa vastauksia. Mulla piti olla keskusteluaika torstaille, mut mulle soitettiin että se mun sairaanhoitaja on sairaana, ja ilmottelee kun tulee takas töihin. Sitä odotellessa, koska mä tartten vastauksia, tai musta oikeesti tulee se hullu. ADHD:tä ei hoideta vielä, koska mun opinnot on katkolla syksyyn asti, ni mun ei kuulema tarvii keskittyä kesällä niin paljoo, että mut lääkittäis. Sitä katsellaan sitte loppukesästä.
Ja tosiaan, oon helmikuun lopusta asti ollut sairaslomalla ja se jatkuu vielä elokuun lopulle. "Toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso". Kyllä, mä oon masentunut. Se Viivi, joka hymyilee sulle, tervehtii ja on sosiaalinen, itkee sisällä. Se sisällä oleva Viivi haluis vaan käpertyä itsesääliin, makaa sängyllä olla tekemättä mitään. Mutta se Viivi, jonka te näätte, ei makaa. Se touhuaa. Se turruttaa oman pahan olonsa, sietääkseen tätä olotilaa. Se tekee kotitöitä, se tekee mökillä hommia, se juoksee asioilla. Pakko tehdä jotain, ettei se toinen Viivi saa valtaa.
"Mä astun kaupan ovista sisään, vedän syvään henkeä ja otan korin. Samalla kun mä itsevarmasti lähden maitohyllylle, mä vapisen. Mulla valuu kylmä hiki, ja mun sydän hakkaa. Mä tunnen, miten puna nousee mun kaulalta mun poskille. Mun tekis mieli juosta jo pois kaupasta, mutta mä hengitän taas syvään henkeä, otan maitopurkin, ja jatkan matkaani seuraavalle hyllyvälikölle. Mä teen ostokset niin nopeesti kun mä voin. Kassalla ollessani mä muistan jotain, mitä piti ostaa, mikä me unohdettii. Mut mä en avaa suutani, koska mä haluan vaan pois. Mä hymyilen kassalle, sanon "kiitos hei", ja lähden. Huh, mä selvisin."
Mutta niinkuin aina, niin se aurinko paistaa myös tähän risukasaan. Käytiin lasten ja Villen kanssa karkkilassa, ja ai että oli ihanaa nähdä minun iso 1v kummipoika, sisko ja peppana ja miisi <3 Ihana viikonloppu oli, ja kesäkuun lopussa mennään uudestaan. Meillä menee Villen kanssa paremmin kuin koskaan ennen. Arki on alkanu rullaamaan kunnolla, eikä me edes kinailla enää jatkuvasti niinkuin ennen. Tottahan toki meilläkin on erimielisyytemme, ja tietyissä asioissa (kuten lasten kasvatuksessa, mistä en loppujenlopuksi voi mitään sanoa, koska mä en ole yhtäkää lasta pykännyt) erillaiset näkökulmat. Mut olispa tylsää, jos ei semmosta olis. Mä rakastan Villeä, Villen lapsia, meidän kotia ja meidän koiraa. Mun elämä on just täydellistä, just nyt.
~ VIIVIFANNY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti