Aloin täs miettii nuorten alkoholin käyttöö.. Tuntuu ettei mikää riitä ! En oikeesti ymmärrä niit nuorii joil ei oo muutakaa ku dokaa viikonloppusin? Mitä järkee ?! En sanois et oon ite joku helvetin absolutisti mut hyvin oon tähänki asti pärjänny ilman, viimeset 6kk. Mun käy jopa sääliks niit jotka vaa juo. Tunnen mooooonta alkoholistii, ja moni niist on kuollukki, kuten mun isi.
Aika surullist ajatella, et mun ikäset, jos ne jatkaa samaa mallii ni ne on kuolleit viimeistää 10 vuoden päästä. Ja mä en todellakaa haluu et "kuningas alkoholi" vie mult enää yhtää tärkeetä ihmistä! Jos isiki ois ollu raittiina, ni se tuskin ois kuollu, jotenki mul on vaa semmonen olo. Tää nyt vaikuttaa varmaa vitunmoiselt saarnalt, mut saarnahan on eräänlaist välittämist. On joku joka sanoo "ei toi kannata". Mä toivon et moni lukee tän ja heräis.. Kyllä te pystytte olemaa ilman alkoholia, ihan niiku mäki pystyn. Kauheeta katottavaa et ne samat naamat on joka viikonloppu facebookin mukaa ryyppäämässä ! Ja okei, omat vanhemmat antaa juoda, ni sit juodaa! VITTU EI SE LUPA AINA SITÄ TARKOTA! Kyl mä myönnän, ohan se ihan kiva naukkailla sillon tällön, mut et joka helvetin viikonloppu.
Tätäki mä kirjotin kyyneleet silmis, mä toivon et ne ihmiset tunnistaa ittensä täst keille tää on tarkotettu.. Mä en jaksais enää yhtää menettämistä.
Ja välil tuntuu ettei mun frendei ees kiinnosta se et mä oon oikeesti huolissani.
En ees tiiä et miks mä jaksan ees miettii tämmöst....
No mut asiast kukkaruukkuu.. Sain tänää kuulla helvetin hyvän lauseen: "aina on hyvä, et on semmonen pieni pelko perseen alla". Toi on niin vitun totta ! Pelko on osa elämää. Mä en oikeestaa ees osaa selittää, mut toi lause kolahti ja kunnolla mulle. Jokainen meist pelkää, mut harva sen myöntää. Toiset pelkää jotai hämähäkkei, pellei jnejne. Mut mun pelot on enemmän tunteellisii; mä pelkään menettämistä ylikaiken ! Ja kuolemaa.. Tosin kuolema kiehtoo mua samal; ois siistii tietää et mitä tapahtuu ku kuolee.. Mut mitä jos ei tapahukkaa mitää ? Se mua pelottaa. Ja yks mitä mä pelkään; liukastuminen. Mä köpöttelen talvel tosi paljon, koska mä pelkään et mä liukastun, kolautan pääni ja halvaannu, parhaimmas tapaukses kuolen. Ehkä toi on naurettavaa teistä, mut ykskään pelko ei oo naurun asia. Menettämisessä mä en tarkota pelkästään kuolemaa, esimerkiks riidatki on eräänlaist menettämist. Ja ittensä menettäminen, se on yks kauhemmist menettämisist. Kelaa nyt, sä menetät ottees ittees, sä et pysty enää kontroloimaa ittees ollenkaa. Sun ajatukset ei oo sun omias, ne on jonku muun.
Huhhuh, nyt tais tulla ihan tarpeeks saarnaa ja ajatuksii et taidan lopettaa.. Tää oli tämmönen keskiyön avautuminen ;)
Öitä kaikki ihanat, ja vähemmän ihanat <3
